Mutta hyvä se on sataakin. Ainakin kukkapenkit rehottavat ja marjapensaat kiittävät. Raparperikin näyttää räjähtäneen lähes käsiin, ja pitäisi alkaa korjaamaan satoa ennen kuin on liian myöhäistä. Olen viime viikkoina tyhjentänyt pakkasesta viime kesän raparpereja, joita olemme nauttineet kiisselin muodossa jo kolmesti. Olisihan noita voinut keitellä pitkin talveakin, jos olisi tajunnut.
Olenpa saanut katsottua muutaman elokuvankin, Miehenalun nukahdettua molempina päivinä pariksi tunniksi syliin. Eilen tuijottelin boksilta elokuvan Doubt (Epäilys) ja tänään Coco avant Chanel. Tykkäsin kyllä molemmista, etenkin Cocosta. Seuraavaksi työn alla on Geishan muistelmat (Memoirs of a Geisha), jossa pääsin jo vähän alkuun. Mielenkiintoista draamaa siis, mistään pilipalikomedeioista en jaksa enää niin innostua. Paitsi jos kyseessä ovat legendaarisen pöhköt Pekka ja Pätkä -elokuvat, joita tuntuu taas tulevan telkkarista.
Sadepäivät saivat minut myös viimeistelemään lorukorttiprojektin, jonka aloitin kuukausi pari takaperin. Vauvakerhosta saimme syksyllä jonkinlaisen loruarsenaalin, josta kuvat värittämällä ja laminoimalla tein hyvän pohjan pojan lorupussiin. Haaveissa oli kuitenkin laajentaa kokoelmaa itselle rakkailla loruilla, ja mukaan piti saada mm. Kirsi Kunnaksen iki-ihania runosuosikkeja. Siispä naputtelin runot ja lorut tietokoneelle ja etsin sopivat kuvat, jotka sain näinä päivinä väriteltyä ja laminoitua. Miehenalku alkaa olla siinä iässä, että jaksaa jo istua hetken sylissä kirjoja katsellen ja lorukortteja ihmetellen. Lorupussittelusta saisi hyvän päivittäisen rutiinin, jolloin yhdessäolo ja kielen kehitys kulkisivat käsi kädessä. Ja kun kuvat on laminoitu, kestävät ne pientä maisteluakin.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä mietit?