Keskiviikon viikonloppukuulumisia

Kuten hehkutin, pääsin vihdoin irtautumaan vauva-arjesta vuorokaudeksi ja olemaan muutakin kuin äiti. Toisaalta tämä reissu sai minut ajattelemaan, että asiani ovat kyllä todella hyvin, enkä kaipaa ainakaan näin railakkaita irtiottoja kuin ehkä sen kerran vuodessa. Lähinnä tämä ajattelu koskee yökerhoilua, jonne en enää opiskeluaikojen tapaan kaipaa tai jaksa taipua. Ystävääni näkisin mielelläni useamminkin, mutta onneksi sen voi tehdä ilman kylillä riekkumista aamuun asti.

Lauantain aamupäivätoimien jälkeen käänsin autoni nokan kohti Nokiaa ja jätin Miehenalun ja Miehen viettämään isä-poika -laatuaikaa. Hieman tämä äidin ja pojan ero jännitti etukäteen, etenkin niitä jotka tiesivät sen tulevan, mutta loppujen lopuksi kaikki meni todella hyvin ja pääsin palaamaan väsyneenä, mutta hyvillä mielin kotiin. Pojat olivat tehneet kaikkea kivaa, eikä pikkumies ollut edes tajunnut ikävöidä äitiään. Kotiin palattuani odotin innolla pääseväni näkemään vauvani, mutta tämä nukkua posotti vielä yli tunnin päiviäunia. Hän oli ehtinyt nukkua jo vajaan tunnin ennen tuloani, ja ehdin jo monesti ihmetellä miten näin pitkät unet olivat mahdolliset, mutta niin hän vain aina jaksaa yllättää. Myös poissaoloa seurannut yö oli erikoinen, sillä Miehenalku nukkui huimat 7 tuntia putkeen ilman välinukutuksia. Sen jälkeen palattiin takaisin tiuhempaan heräilytahtiin, mutta osoittipa taas osaavansa, jos niikseen tulee.

Unikouluun ollaan nyt taas valumassa, mutta tällä kertaa otin itselleni välitavoitteen. Miehenalku on nukkunut viimeiset x kuukautta ensimmäisestä heräämisestä aamuun vieressäni, jolloin maitobaari on ollut auki asiakkaan toiveiden mukaisesti. Nyt kun yösyönneistä pitäisi pikkuhiljaa opetella pois, otin ensimmäiseksi tavoitteeksi vähentää syöntien määrää kahteen ja laittaa pojan aina syönnin jälkeen omaan sänkyynsä nukkumaan. Unipätkät olivat viime yönä 4-5 tuntia eli ei mikään pahin mahdollinen tilanne. Kuitenkin mennään nyt yö kerrallaan ja pääasia on, että kokonaisia öitä nukuttaisiin viimeistään elokuussa jolloin palaan työelämään.

Työt siis kutsuvat, surullista mutta totta. Saimme kuitenkin pojalle hyvän paikan päiväkodista, johon pääsimme tutustumaan eilen. Tutustumistilanne oli rauhallinen normaaliin päiväkotiarkeen verrattuna, mutta Miehenalku paineli rohkeasti menemään paikkoja tutkien, puoli vuotta vanhemman kaveritulokkaan kanssa touhuten ja tätien kenkiä tutkien. Uskon, että päiväkodin arki tulee nopeasti tutuksi ja poikamme viihtyy. Raastavaahan tuo on, mutta näillä mennään. Onneksi meillä on vielä kaksi kuukautta yhdessäoloa ja sen jälkeen kuukausi isä-poika -aikaa. Väliin mahtuu myös koko perheen yhteinen heinäkuu, jolloin luvassa on yhtä jos toista mukavaa.

Mutta tästä pompsahtelevasta kerronnasta palaan vielä viikonlopun tunnelmiin, jotka kertaan teille kuvien siivittämänä. Var så goda!

Vapaapäivä lähti käyntiin uuteen lajiin tutustuen. Kehittymisen varaa jäi, mutta hauskaa oli ja haluan ehdottomasti kokeilla tätä uudelleen! Huhut kertovat, että myös meidän pienelle paikkakunnallemme olisi tekeillä rata, joten ehkäpä siinä olisi tuleva harrastus koko perheelle?

Urheilusuoritusten jälkeen pääsi nälkäkin yllättämään ja sain nauttia isäntäväen uuden kaasugrillin tuotteista. Uunijuurekset, tomaatti-mozzarella-basilika -salaatti, grillatut kesäkurpitsat ja pihvit osuivat ja upposivat. Sadekuurojen piinatessa juhlapäiväämme (ja myös monen koululaisen ja opiskelijan päättäjäispäivää) päädyimme terassin sijaan syömään sisätiloissa.

Herkkujen jälkeen oli aika laittaa sauna lämpiämään. Kuumista löylyistä tullessa tarkeni istuskella myös terassilla vilvoittelemassa, vaikka vettä tulikin vaihtelevaan tahtiin taivaalta.

Ilta jatkui varsinaisena koiranilmana ja illan ulkoilutuslenkiltä pitikin poiketa paikallisen museorakennuksen katoksen alle pitämään sadetta. Tulipa taivaalta muutama raekin, mutta tämän isomman kuuron jälkeen ilta aloi selkenemään, eikä kaupungille lähtevien juhlijoiden tarvinnut varustautua sateenvarjoilla.

Illan aikana korkattiin myös pullo kuohuvaa - hyvää oli!

Näillä eväillä jaksoi lähteä Tampereen yöelämään laulamaan karaokea, muistelemaan menneitä ja tietysti tanssimaan niin paljon kuin jalat kantoivat. Ei ehkä ollut paras idea laittaa pitkän tauon jälkeen korkoja jalkaan, mutta kyllä niillä parit biisit tuli pyörähdeltyä.

Julistan täten kesän alkaneeksi,
eli oikein hyvää kesää kaikille!