Paluupäivitys

Niin se aika juoksee, kun on pieniä lapsia. Blogin pitäminen jäi puolisentoista vuotta sitten tyystin, ja hiljeni jo hieman aiemmin. Töihin palaaminen ja vapaa-ajan väheneminen söivät intoa ja aikaa kirjoitella. Myös avoimessa yliopistossa aloitetut ravitsemustieteen opinnot menivät blogipäivitysten edelle, joten päätin jättää yhden stressitekijän tausta-alalle. Olen kuitenkin nyt kevään ja kesän myötä alkanut pyöritellä mielessäni ajatusta blogin uudelleen avaamisesta, joten tässä sitä nyt ollaan.

Paljon on viimeisen puolentoista vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Suurimpana muutoksena mainittakoon tietysti perhekoon kasvaminen yhdellä! Miehen ja kohta 3-vuotiaan Miehenalun miesvaltaisuudelle sain tukea nyt jo 8 kuukauden ikäisestä Pikkunaisesta. Työelämä vaihtui siis vuosi sitten jälleen kotiäidin rooliin, jota on tarkoitus fiilistellä vielä vuosi tästä eteenpäin.

Blogin sisältöä tai suuntaa en ole juurikaan pohtinut, vaan menen päivitys kerrallaan. Koska rakastan ruoanlaittoa - ja erityisesti leivontaa - tulee ohjeita löytymään jatkossakin. Ehkäpä myös heräilevä hurahtaminen villiyrtteihin, kantoliinoihin, kestovaippoihin ja luonnossa liikkumiseen, saavat oman tilansa. Mitä nyt mielessä liikkuneekaan, pidätän vapauden kirjoittaa siitä tänne teille. Myös ajatuksia ruoasta ja ruokavalioista lienee syytä päivittää jossain kohtaa. Tiedon lisääntyessä ja kokemuksen karttuessa myös oma ravitsemusfilosofia muokkautuu.

Toivotan siis hyvää alkanutta kesää, ja pysytään kuulolla!

 

Marraskuu ja dinosauriin luu

Hui sai sai! Oliko mulla blogikin, kappas... No, ehkä taukoilu teki hyvää. Voin nyt syksyn piemenevinä iltoina löytää harrastukseni uudelleen. Eli hengissä ollaan, kaikki kolme. Kesä vei mennessään ja syksy loputkin. Kesän aikana saimme puuvajaprojektimme päätökseen ja kasvimaaltakin tuli kannettua niin porkkanoita, sipuleita kuin kesäkurpitsaakin.

Ensi kevään isona urakkana on kyllä kääntää kasvimaa heti kuin mahdollista, jotta päästään kylvämään huomattavasti edelliskesää aiemmin. Josko saisi silloin maahan myös salaattia ja perunaa. Lehtimangoldi ajoi tämän kesän salaatin aseman ja ihan hyvin maistui sekin. Nyt marraskuussa ei kasvimaan antimista ole jäljellä kuin hiukan sipulia pakkasessa ja avomaankurkut säilykkeinä.

Omenaa tuli enemmän kuin tarpeeksi. Puuvanhus valkea kuulas innostui tuottamaan ylimitoitetun sadon, josta iso osa päätyi huonoksi menneinä pihan perälle matojen ruuaksi. Pakastimesta löytyy siitä huolimatta litrakaupalla omenamehua ja -sosetta talven herkutteluhetkiin.

Miehenalku täytti elokuussa vuoden ja on pian jo 1 v 3 kk! Kovaa mennään, kävellen ja juosten. Kiipeily on uusin ihana harrastus, oli se sitten keittiön pöydälle tai kenkätelineen yli rappuun. Pitäisi vihdoin saada kauan suunniteltu turvaportti paikoilleen.
Palasin työelämään elokuussa ja syyskuussa pikkumies aloitti päiväkodissa. Hoitoon meno on sujunut paremmin kuin hyvin ja poika tuntuu viihtyvän. Päiväkodissa nukutaan maksimaalisia 2,5 tunnin päiväunia, joista kotona voi vain haaveilla. Tänään päiväunille nukuttaminen kesti 45 minuuttia, toivottavasti huomenna päästään vähemmällä. Yöt sujuvat onneksi nykyään vain yhden aamuyöherätyksen taktiikalla, vaikka poika saisi oppia nukkumaan hieman pidempään - etenkin viikonloppuaamuisin.

Semmoinen pikapäivitys tällä erää. Hyvää huomista isänpäivää ja valoa pimeään marraskuuhun. Onneksi "kohta" on joulu! <3

Loppuun vielä pari fiilistelykuvaa kesälomareissulta Briteistä.

Skotlannin nummia.

Isle of Man.

Näkkäriä ja vauvaleipää

Kun päätin alkaa pitämään blogia, ensisijaisena ajatuksena oli kirjoittaa lähinnä ruokaan liittyviä päivityksiä. Paljon on kuukausien aikana tullut kuvattua erilaisia ruokia vaihe vaiheelta, mutta julkaisematta ovat jääneet. Saa nähdä tuleeko näin jälkikäteen jaettua ohjeita, joita toisaalta ei välttämättä edes ole. Tykkään kokata kokeillen, ja harvoin etsin tai noudatan jotain tiettyä ohjetta pilkun tarkasti. Lähinnä leivonnassa tulevat tarkemmat, hyväksi havaitut ohjeet tarpeeseen. Niihin on myös helppo lisätä vähän omaa leimaa mukaan, kun tehdessä huomaa mikä toimii ja mikä ei.

Pari kuukautta takaperin kävimme Jyväskylässä, jossa veljeni ja kihlattunsa, eli puolet Miehenalun kummeista, asuvat. Sain siellä syödäkseni todella herkullista sosekeittoa, johon he olivat keksineet paistaa lisäksi cashewpähkinöitä ja tuoreita herkkusieniä. Tokihan tätä oli kokeiltava myös kotona, ja hyvää oli!

En kuitenkaan puutu tähän ohjeeseen sen enempää. Sosekeitossa toimii mm. porkkana, bataatti ja kukkakaali. Tältä samaiselta reissulta tarttui mukaan ohje siemennäkkileipään. En tiedä mistä alkuperäinen ohje on peräisin, mutta tälläisena se minulle esiteltiin:

Siitä siis lähdin liikkeelle ja muokkasin oman hyväksi havaitsemani version, jonka jaan nyt teille.


Kookosmamman siemennäkkileipä

2 dl tattarijauhoja
½-1 dl tattarihiutaleita
½ dl pellavansiemeniä
½ dl auringonkukansiemeniä
½ dl kurpitsansiemeniä
½ dl seesaminsiemeniä
1 tl suolaa
½ dl öljyä
3-4 dl (kuumaa) vettä



Sekoita kuivat aineet kulhossa. Kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä voi halutessaan hienontaa hieman morttelissa. Lisää öljy ja vesi.

Uuniin menossa.

HUOM! Veden määrä on minulle edelleen mysteeri. Useimmiten olen tehnyt käyttäen 3 desilitraa, mutta pari viikkoa sitten se ei olisi millään riittänyt, vaikka muut ainekset olivat samat kuin yllä. Olen kokeillut käyttää kuumaa vettä, koska joissain ohjeissa olen sellaiseen törmännyt, ja se kai puurouttaa jauhot ja hiutaleet jämäkämmäksi kuin mitä kylmä vesi tekisi. Muuta selitystä en keksi sille, että taikina on toisinaan juoksevaa ja helposti levitettävää ja toisinaan niin tönkköä, että pysyisi kulhossa vaikka sen kääntäisi ympäri. Kaulitsemaan en ole lähtenyt, eikä se mielestäni ole tämän leivän kohdalla tarpeen - jos edes mahdollista.
Käyttökelpoisin taikinan koostumus on suht löysä, että taikina on helppo levittää leivinpaperille. Liian vetistä ei kuitenkaan kannata tehdä, koska tarkoituksena on haihduttaa neste pois ja tehdä leivästä kuivaa ja kovaa.

Paista uunissa 150 asteessa noin 50 minuuttia, tai kunnes näkkäri on kauttaaltaan kovettunut. Itse olen käyttännyt kiertoilmaa ja siihen tuo 50 min on aika sopiva aika. Anna jäähtyä ja pistä palasiksi.

Jos taikina on suht kiinteää, voi palojen tekeminen onnistua jo ennen uuniin laittamista. Pizzaleikkurilla saa tällöin vedettyä "katkoviivat", joiden kohdalta valmiin leivän saa kätevästi siisteiksi annospaloiksi.

-----------------------------------

Kokeilin tehdä leipää myös Miehenalulle, koska en halua kaupan leipiä hänelle vielä antaa. En löytänyt sopivaa vauvaleipäohjetta netistä, joten sävelsin hiukan. En voi sanoa pojan tykästyneen tähän luomukseeni heti ensimaistamisesta lähtien, mutta omasta mielestäni leipä ei ollut hassumman makuista, joten jaanpa ohjeen teillekin. Valmiin leivän paloittelin sormiruokailuun sopiviksi annospaloiksi ja heitin pakkaseen, josta sitä on helppo tarpeen mukaan sulatella.


Miehenalun luumuvuokaleipä

2 dl kaurahiutaleita kaurapuuroksi keitettynä
(vettä puuroon)
2 kananmunaa
2 porkkanaa hienona raasteena
2 rkl kookosöljyä
vajaa ½ dl oliiviöljyä
1½ dl tattarijauhoja
8-10 kuivattua luumua paloiteltuna



Keitä kaurapuuro ja anna sen jäähtyä. Puuro saa olla aika jämäkkää. Lisää munat, porkkana, öljyt, jauhot ja paloitellut luumut. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja kaada taikina siihen. Paista 175-200 asteessa, kunnes leipä on kypsä.

Uuniin menossa.

Sadepäivän loruilua

Tänään, kuten eilenkin, satoi lähestulkoon koko päivän. Iltapäivästä näytti jo taukoavan ja toiveikkaana riensimme välipalalle, jotta jaksaisimme pihahommissa ainakin tunnin. Siinä ruokapöydässä istuessamme sade alkoi taas kaatamalla, eikä loppua näkynyt. Jäimme siis sisälle.

Mutta hyvä se on sataakin. Ainakin kukkapenkit rehottavat ja marjapensaat kiittävät. Raparperikin näyttää räjähtäneen lähes käsiin, ja pitäisi alkaa korjaamaan satoa ennen kuin on liian myöhäistä. Olen viime viikkoina tyhjentänyt pakkasesta viime kesän raparpereja, joita olemme nauttineet kiisselin muodossa jo kolmesti. Olisihan noita voinut keitellä pitkin talveakin, jos olisi tajunnut.

Olenpa saanut katsottua muutaman elokuvankin, Miehenalun nukahdettua molempina päivinä pariksi tunniksi syliin. Eilen tuijottelin boksilta elokuvan Doubt (Epäilys) ja tänään Coco avant Chanel. Tykkäsin kyllä molemmista, etenkin Cocosta. Seuraavaksi työn alla on Geishan muistelmat (Memoirs of a Geisha), jossa pääsin jo vähän alkuun. Mielenkiintoista draamaa siis, mistään pilipalikomedeioista en jaksa enää niin innostua. Paitsi jos kyseessä ovat legendaarisen pöhköt Pekka ja Pätkä -elokuvat, joita tuntuu taas tulevan telkkarista.

Sadepäivät saivat minut myös viimeistelemään lorukorttiprojektin, jonka aloitin kuukausi pari takaperin. Vauvakerhosta saimme syksyllä jonkinlaisen loruarsenaalin, josta kuvat värittämällä ja laminoimalla tein hyvän pohjan pojan lorupussiin. Haaveissa oli kuitenkin laajentaa kokoelmaa itselle rakkailla loruilla, ja mukaan piti saada mm. Kirsi Kunnaksen iki-ihania runosuosikkeja. Siispä naputtelin runot ja lorut tietokoneelle ja etsin sopivat kuvat, jotka sain näinä päivinä väriteltyä ja laminoitua. Miehenalku alkaa olla siinä iässä, että jaksaa jo istua hetken sylissä kirjoja katsellen ja lorukortteja ihmetellen. Lorupussittelusta saisi hyvän päivittäisen rutiinin, jolloin yhdessäolo ja kielen kehitys kulkisivat käsi kädessä. Ja kun kuvat on laminoitu, kestävät ne pientä maisteluakin.

Pihamaan raivausta

Blogistani on pikkuhiljaa muodostumassa puutarhablogi, mutta sitä se arki tällä hetkellä on. Jonkinlainen vauvapäivitys olisi kai myös hyvä tehdä, kun Miehenalku täytti jo 10 kk ja osaa jo vaikka mitä! Mutta nyt muutama kuva pihalta ja harras toive, että viikonlopun aikana saisi vihdoin kylvettyä ja istutettua kasvimaalle kuuluvat hyötykasvit. Ties vaikka sato ehtisi vielä loppukesäksi / alkusyksyksi ja saisimme syödä oman maan tuotantoa.

Tästä lähdettiin liikkeelle, mutta projektin kestäessä myös rikkakasvit saivat aikaa kasvaa ja lisääntyä. Ensimmäisenä ajatuksena oli raivata koko alue kerralla. Kun homma lähti käyntiin, tajusin että iloinen saisi olla jos edes pieni osa tulisi tänä kesänä käyttöön. En tiedä montako vuotta tämä alue on saanut rehottaa oman  onnensa nojassa, mutta ainakin heinät ja vuohenputket olivat juurtuneet savimaahan kohtalaisen tiukasti.

Melkein valmista, mutta silti usean tunnin homma vielä edessä. Tässä vaiheessa heinikkokin on kasvanut sen verran, että sinne voisi muutama pieni ihminen vaikkapa piiloutua.

Pieni apuri halusi myös paikalle, sillä tokihan kasvimaan pohjatyöt voittivat keinumisen. Talikko oli tälle miehelle vielä hieman liian suuri, mutta kiinnostus oli silti kova. Onneksi kottikärryt ja niiden sisältö - ja sen tyhjennys - kiinnostivat sen verran paljon, että äiti sai suht rauhassa kääntää maataan.
Eilisiltana saimme koko perheen voimin käännettyä viimeisenkin päädyn, joten nyt olisi hommana muokata alueesta kasvimaa, lisätä hieman multaa ja kylvää / istuttaa kasvikset maahan. Ainakin porkkanaa, sipulia, salaattia, kesäkurpitsaa ja kurkkua on luvassa. Näistä kesäkurpitsat ja kurkut ovat olleet jo tovin kasvamassa ja alkavat olla siinä rajalla, mahtuvatko enää nykyisiin astioihinsa.

Olen lainannut kirjastosta kasapäin puutarhakirjoja, mutta edelleenkään en ole perillä siitä, mitä kaikkea kasvimaan tekemiseen ja kylvämiseen liittyy. Ilmeisesti jo valmiita taimia tulisi karaista hieman ennen ulos istuttamista, mutta mitä kaikkea tulisi kasvimaan muokkauksessa vielä ottaa huomioon? Toivottavasti ensi kesänä ei tällaista pohjatyötä tarvitsisi tehdä, vaan voisi keskittyä enemmän kylvöhommiin. Tavoitteena on raivata tuo muukin alue kesän mittaan, jotta sinne voisi tulevina vuosina kylvää lisää niin halutessaan.

Myös ruusut olivat joutuneet vuohenputken ja nokkosten valtaamiksi, mutta yllättävän hyvin olivat kasvaneet kevään leikkuun jälkeen. Hiekkalaatikko oli jo viime kesänä heinän valtaama, eikä silloin ollut tarvetta sitä alkaa siistimään.

Ruusut saivat lisää kasvutilaa ja Miehenalku uuden leikkipaikan. Onneksi hiekkalaatikon kitkeminen oli suhteellisen helppoa, sillä vahvajuurisimmat kasvit eivät olleet levittäytyneet niin ravinneköyhään maahan. Kasvimaalla tutuiksi tulleita matoja ei täältä löytynyt, mutta muurahaisia senkin edestä. Saa nähdä pitääkö suorittaa jonkinlainen eliminointi kesän aikana, ettei pikkumies joudu leikin keskellä muurahaisten syömäksi.

Keskiviikon viikonloppukuulumisia

Kuten hehkutin, pääsin vihdoin irtautumaan vauva-arjesta vuorokaudeksi ja olemaan muutakin kuin äiti. Toisaalta tämä reissu sai minut ajattelemaan, että asiani ovat kyllä todella hyvin, enkä kaipaa ainakaan näin railakkaita irtiottoja kuin ehkä sen kerran vuodessa. Lähinnä tämä ajattelu koskee yökerhoilua, jonne en enää opiskeluaikojen tapaan kaipaa tai jaksa taipua. Ystävääni näkisin mielelläni useamminkin, mutta onneksi sen voi tehdä ilman kylillä riekkumista aamuun asti.

Lauantain aamupäivätoimien jälkeen käänsin autoni nokan kohti Nokiaa ja jätin Miehenalun ja Miehen viettämään isä-poika -laatuaikaa. Hieman tämä äidin ja pojan ero jännitti etukäteen, etenkin niitä jotka tiesivät sen tulevan, mutta loppujen lopuksi kaikki meni todella hyvin ja pääsin palaamaan väsyneenä, mutta hyvillä mielin kotiin. Pojat olivat tehneet kaikkea kivaa, eikä pikkumies ollut edes tajunnut ikävöidä äitiään. Kotiin palattuani odotin innolla pääseväni näkemään vauvani, mutta tämä nukkua posotti vielä yli tunnin päiviäunia. Hän oli ehtinyt nukkua jo vajaan tunnin ennen tuloani, ja ehdin jo monesti ihmetellä miten näin pitkät unet olivat mahdolliset, mutta niin hän vain aina jaksaa yllättää. Myös poissaoloa seurannut yö oli erikoinen, sillä Miehenalku nukkui huimat 7 tuntia putkeen ilman välinukutuksia. Sen jälkeen palattiin takaisin tiuhempaan heräilytahtiin, mutta osoittipa taas osaavansa, jos niikseen tulee.

Unikouluun ollaan nyt taas valumassa, mutta tällä kertaa otin itselleni välitavoitteen. Miehenalku on nukkunut viimeiset x kuukautta ensimmäisestä heräämisestä aamuun vieressäni, jolloin maitobaari on ollut auki asiakkaan toiveiden mukaisesti. Nyt kun yösyönneistä pitäisi pikkuhiljaa opetella pois, otin ensimmäiseksi tavoitteeksi vähentää syöntien määrää kahteen ja laittaa pojan aina syönnin jälkeen omaan sänkyynsä nukkumaan. Unipätkät olivat viime yönä 4-5 tuntia eli ei mikään pahin mahdollinen tilanne. Kuitenkin mennään nyt yö kerrallaan ja pääasia on, että kokonaisia öitä nukuttaisiin viimeistään elokuussa jolloin palaan työelämään.

Työt siis kutsuvat, surullista mutta totta. Saimme kuitenkin pojalle hyvän paikan päiväkodista, johon pääsimme tutustumaan eilen. Tutustumistilanne oli rauhallinen normaaliin päiväkotiarkeen verrattuna, mutta Miehenalku paineli rohkeasti menemään paikkoja tutkien, puoli vuotta vanhemman kaveritulokkaan kanssa touhuten ja tätien kenkiä tutkien. Uskon, että päiväkodin arki tulee nopeasti tutuksi ja poikamme viihtyy. Raastavaahan tuo on, mutta näillä mennään. Onneksi meillä on vielä kaksi kuukautta yhdessäoloa ja sen jälkeen kuukausi isä-poika -aikaa. Väliin mahtuu myös koko perheen yhteinen heinäkuu, jolloin luvassa on yhtä jos toista mukavaa.

Mutta tästä pompsahtelevasta kerronnasta palaan vielä viikonlopun tunnelmiin, jotka kertaan teille kuvien siivittämänä. Var så goda!

Vapaapäivä lähti käyntiin uuteen lajiin tutustuen. Kehittymisen varaa jäi, mutta hauskaa oli ja haluan ehdottomasti kokeilla tätä uudelleen! Huhut kertovat, että myös meidän pienelle paikkakunnallemme olisi tekeillä rata, joten ehkäpä siinä olisi tuleva harrastus koko perheelle?

Urheilusuoritusten jälkeen pääsi nälkäkin yllättämään ja sain nauttia isäntäväen uuden kaasugrillin tuotteista. Uunijuurekset, tomaatti-mozzarella-basilika -salaatti, grillatut kesäkurpitsat ja pihvit osuivat ja upposivat. Sadekuurojen piinatessa juhlapäiväämme (ja myös monen koululaisen ja opiskelijan päättäjäispäivää) päädyimme terassin sijaan syömään sisätiloissa.

Herkkujen jälkeen oli aika laittaa sauna lämpiämään. Kuumista löylyistä tullessa tarkeni istuskella myös terassilla vilvoittelemassa, vaikka vettä tulikin vaihtelevaan tahtiin taivaalta.

Ilta jatkui varsinaisena koiranilmana ja illan ulkoilutuslenkiltä pitikin poiketa paikallisen museorakennuksen katoksen alle pitämään sadetta. Tulipa taivaalta muutama raekin, mutta tämän isomman kuuron jälkeen ilta aloi selkenemään, eikä kaupungille lähtevien juhlijoiden tarvinnut varustautua sateenvarjoilla.

Illan aikana korkattiin myös pullo kuohuvaa - hyvää oli!

Näillä eväillä jaksoi lähteä Tampereen yöelämään laulamaan karaokea, muistelemaan menneitä ja tietysti tanssimaan niin paljon kuin jalat kantoivat. Ei ehkä ollut paras idea laittaa pitkän tauon jälkeen korkoja jalkaan, mutta kyllä niillä parit biisit tuli pyörähdeltyä.

Julistan täten kesän alkaneeksi,
eli oikein hyvää kesää kaikille!

Kesän pelastus: banaanijäätelö

Melkein jo luulin kesän tulleen, kun oli noita hellepäiviä ja ukkosöitä. Nyt kuitenkin palattiin takaisin realiteetteihin, eli sateeseen ja +6 lukemiin. Kesä on kuitenkin tulossa ja viikonloppuna saisi minun puolestani paistaa! Muutama postaus takaperin kehuskelin saavani hieman omaa aikaa ystäväni seurassa. Tarkoitus oli lähteä yökylään Tampereen kupeeseen, mutta se jäi sillä kertaa vain suunnitelmatasolle, koska vastaanottava osapuoli sairastui ikävästi juuri viikonlopuksi. No, lauantaina uusi yritys entistä suuremmalla innolla! Raporttia tulee varmasti jälkikäteen, jos kyseinen illanvietto saadaan tällä kertaa onnistumaan.

Satoi tai paistoi, aina on hyvä syy syödä jäätelöä. Varsinkin jos se on itse tehtyä ja huikean hyvää! Ja mikä vielä parempaa, jopa terveelliseksi luokiteltavaa. Onko tällainen yhtälö mahdollinen? Kyllä. Uusin villitykseni ja löydökseni on lisäaineeton ja maidoton banaanijäätelö. Valmista jäätelöä syntyy yksinkertaisimmillaan pelkästä banaanista. Törmäsin ohjeeseen loppuviikosta Facebookin keskusteluryhmässä ja tottahan toki sitä piti päästä kokeilemaan jo samana iltana! Tänään on vuorossa jo kokeiluerä nro 3, mutta puolustelen tätä innokkuuttani myös sillä, että saimme eilen äitini ja veljeni vierailulle. Ja vieraillehan pitää aina voida tarjota jotain hyvää. Ohjetta kehiin!


 
Banaanijäätelö

Sopiva määrä banaaneja (esim. 1 per naama, jäätelönälästä ja syöjästä riippuen)
Maun mukaan makua: sulatettua tummaa suklaata, kaakaota, marjoja, vaniljaa, sitruunaa, jne.


Elektroniikkaa tarvitaan pakastimen ja monitoimikoneen verran. Sauvasekoittimellakin kuulemma onnistuu, mutta itse en ole kokeillut.

1. Siivuta haluttu määrä banaaneja ja laita ne tarjottimelle tai lautaselle pakastusta varten. Erillään pakastettuna ne on helpompi latoa koneeseen ja saada sulamaan, kuin jos olisivat yhdessä klimpissä. Ota jäiset banaanit huoneenlämpöön hiukan ennen jäätelön tekoa, jotta ne ehtivät vähän sulaa. Tai pakasta niitä vain sen verran, etteivät ne ehdi aivan kivikoviksi.

2. Hienonna hieman sulaneet kohmeiset banaanit monitoimikoneen teräosalla. Jos banaani jää rakeiseksi, anna sulaa vielä hetki ja jatka sekoittamista.

3. Valmis jäätelö näyttää jotakuinkin tältä. Syö sellaisenaan tai lisää massaan esimerkiksi sulaa suklaata, mansikoita tai vaniljaa. Nam!

Ensimmäinen kokeiluerä: tummalla suklaalla ja "maustamattomana".

Eilen kokeilin mansikalla - huippuhyvää! Tänään vuorossa mustikkakokeilu ja huomenna voisi pitää välipäivän. Ehkä..? Tämä jäätelö sopii muuten myös tuommoiselle vajaa 10 kk ikäiselle naperolle - naturellina tai marjoilla maustettuna. Luulen tosin, että jos liikaa päästää tämän makuun, ei kohta enää muu ruoka maistukaan. Pitää varoa ettei äidille käy samaten.