Kesän pelastus: banaanijäätelö

Melkein jo luulin kesän tulleen, kun oli noita hellepäiviä ja ukkosöitä. Nyt kuitenkin palattiin takaisin realiteetteihin, eli sateeseen ja +6 lukemiin. Kesä on kuitenkin tulossa ja viikonloppuna saisi minun puolestani paistaa! Muutama postaus takaperin kehuskelin saavani hieman omaa aikaa ystäväni seurassa. Tarkoitus oli lähteä yökylään Tampereen kupeeseen, mutta se jäi sillä kertaa vain suunnitelmatasolle, koska vastaanottava osapuoli sairastui ikävästi juuri viikonlopuksi. No, lauantaina uusi yritys entistä suuremmalla innolla! Raporttia tulee varmasti jälkikäteen, jos kyseinen illanvietto saadaan tällä kertaa onnistumaan.

Satoi tai paistoi, aina on hyvä syy syödä jäätelöä. Varsinkin jos se on itse tehtyä ja huikean hyvää! Ja mikä vielä parempaa, jopa terveelliseksi luokiteltavaa. Onko tällainen yhtälö mahdollinen? Kyllä. Uusin villitykseni ja löydökseni on lisäaineeton ja maidoton banaanijäätelö. Valmista jäätelöä syntyy yksinkertaisimmillaan pelkästä banaanista. Törmäsin ohjeeseen loppuviikosta Facebookin keskusteluryhmässä ja tottahan toki sitä piti päästä kokeilemaan jo samana iltana! Tänään on vuorossa jo kokeiluerä nro 3, mutta puolustelen tätä innokkuuttani myös sillä, että saimme eilen äitini ja veljeni vierailulle. Ja vieraillehan pitää aina voida tarjota jotain hyvää. Ohjetta kehiin!


 
Banaanijäätelö

Sopiva määrä banaaneja (esim. 1 per naama, jäätelönälästä ja syöjästä riippuen)
Maun mukaan makua: sulatettua tummaa suklaata, kaakaota, marjoja, vaniljaa, sitruunaa, jne.


Elektroniikkaa tarvitaan pakastimen ja monitoimikoneen verran. Sauvasekoittimellakin kuulemma onnistuu, mutta itse en ole kokeillut.

1. Siivuta haluttu määrä banaaneja ja laita ne tarjottimelle tai lautaselle pakastusta varten. Erillään pakastettuna ne on helpompi latoa koneeseen ja saada sulamaan, kuin jos olisivat yhdessä klimpissä. Ota jäiset banaanit huoneenlämpöön hiukan ennen jäätelön tekoa, jotta ne ehtivät vähän sulaa. Tai pakasta niitä vain sen verran, etteivät ne ehdi aivan kivikoviksi.

2. Hienonna hieman sulaneet kohmeiset banaanit monitoimikoneen teräosalla. Jos banaani jää rakeiseksi, anna sulaa vielä hetki ja jatka sekoittamista.

3. Valmis jäätelö näyttää jotakuinkin tältä. Syö sellaisenaan tai lisää massaan esimerkiksi sulaa suklaata, mansikoita tai vaniljaa. Nam!

Ensimmäinen kokeiluerä: tummalla suklaalla ja "maustamattomana".

Eilen kokeilin mansikalla - huippuhyvää! Tänään vuorossa mustikkakokeilu ja huomenna voisi pitää välipäivän. Ehkä..? Tämä jäätelö sopii muuten myös tuommoiselle vajaa 10 kk ikäiselle naperolle - naturellina tai marjoilla maustettuna. Luulen tosin, että jos liikaa päästää tämän makuun, ei kohta enää muu ruoka maistukaan. Pitää varoa ettei äidille käy samaten.

Raakaa kakkua

Muutama päivitys takaperin vihjaisin ihanasta syntymäpäivä-/äitienpäiväkakusta, jonka syöminen kesti ennätyksellisen monta päivää. Yhtenä syynä oli kaiketi se, että kakkua säilytettiin pakastimessa ja vaati jonkin verran sulattelua, ennen kuin hampaat siihen pystyivät. Pakastin myös kätki herkun niin hyvin, että muutamana päivänä sen olemassaolo yksinkertaisesti unohtui.

Olen tehnyt raakakakkua tätä ennen kahdesti. Kerran tein avokadosuklaakakun, joka vaatii ehdottomasti oman päivityksensä. Arkistoja kaivellessani huomasin kuvanneeni tuon herkun neljä kuukautta sitten, joten jospa lähiaikoina saisin aikaiseksi julkaista ohjeenkin kuvineen päivieen. Ohje ei edes ole omani, vaan lähes suora kopio iltasanomien ruokasivuilta. Ensimmäinen raakakakkuni oli isänpäiväkakkuna palvellut sitruunainen "juustokakku". Juusto oli korvattu kokonaisuudessaan cashewpähkinöillä.ja ohje löytyy täältä.

Vadelmaista raakakakkua pääsin maistamaan ystäväni / Miehenalun kummitädin äidin luona. Kakkua oli jäänyt edellispäivän ristiäisistä, kun kummitädin veljenpoika sai nimensä. Ystäväni heitti minua myöhemmin ohjeella, joka löytyy täältä.

Mutta kun minä teen, niin kaikkea täytyy olla varuiksi enemmän. Tämä todettiin mm. tänään, kun tarjosin ystäväperheelle hedelmäsalaattia ja vaniljavaahtoa. Hedelmäsalaattia ei paljoa jäänyt, mutta tuota pirullista vaniljarahkahässäkkää (meillä niin harvinaisia maitotuotteita) on edelleen jääkaapissa. Marjaisaan kakkuun palatakseni, jaan teille oman versioni ohjeesta, siltä osin kuin sen muistan. Tuon yllä olevan mukaan kakkua voisi ehkä säilyttää jääkaapissa, mutta minun versiostani tuli pakostikin pakasteversio, koska marjoja oli sen verran paljon suhteessa kakkua koossa pitävään kookosöljyyn. Omalla vastuulla siis, olkaapa hyvä!


Kookosmamman marjaisa raakakakku

Pohja
125 g pekaanipähkinöitä (pirkkapussi)
reilu desi liotettuja manteleita
1,5 dl kuivattuja taateleita
pari rkl voita

Päällinen
4 dl liotettuja cashewpähkinöitä
2 sitruunan mehu
2 tl vaniljasokeria
1 dl kookosöljyä sulatettuna
½ dl - vajaa desi hunajaa (oman maun mukaan)
4 dl pakastevadelmia
2 dl pakastemansikoita

Liota manteleita ja cashewpähkinöitä väljässä vedessä 4 tuntia, mutta mielellään yön yli. Pähkinät ja mantelit imevät itseensä vettä, varsinkin cashew, joten ne ovat myös pehmeämpiä ja paremmin hienonnettavissa. Ennen käyttöä liotusvesi siivilöidään pois.Tämä vaihe on hyvä huomata jo ennen kuin aloitat kakun tekoa, koska se lisää valmistusaikaa runsaasti.

Paahda pekaanipähkinöitä voissa sen verran, että ne saavat hieman väriä ja sen myötä myös makua. Varo polttamasta pähkinöitä, ellet halua palanutta sivumakua kakkupohjaan.

Hienonna pekaanipähkinät, mantelit ja taatelit monitoimikoneella tai muulla hommaan soveltuvalla keittiövälineellä. Itselläni käytössä monitoimikone terän kanssa. Lisää joukkoon pari ruokalusikallista voita, jotta pohja pysyy varmasti kasassa. Oman suutuntuman mukaan pohjaan voi jättää vähän pureskeltavaa, tai hienontaa massan mahdollisimman tasaiseksi.

Painele pohjamassa leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle. Parhaiten tämä onnistuu omin käsin.

Sulata kookosöljy kattilassa miedolla lämmöllä. Kesähelteillä öljy lienee nestemäisessä muodossaan jo valmiiksi, sillä sen sulamispiste on noin 25 astetta.

Hienonna cashewpähkinät ja lisää joukkoon vaniljasokeri, hunaja ja sitruunanmehu. Tämä vaihe voi kestää useita minuutteja, koska oikean koostumuksen aikaansaaminen ei tapahdu ihan hetkessä. Maltti on siis valttia, jos haluaa mahdollisimman tasaisen lopputuloksen. Lisää lopuksi sulatettu kookosöljy kokoajan sekoittaen.

Lisää marjat ja jatka sekoittamista / hienontamista kunnes seos on omaan mieleen sopivaa. Marjat voivat olla suliakin, etenkin mansikoiden kohdalla se helpottaa urakkaa. Jos pähkinämassa ei itsessään sekoitu tarpeeksi hienoksi vaan tarttuu astian reunoihin, voi marjojen lisääminen (jo aiemmin) auttaa koko massan sekoitusta.

Kaada täyte pohjan päälle ja pistä pakkaseen pariksi tunniksi.

Lopputulos näyttää tältä. Leikkaa annospalat lautaselle sulamaan ja säilytä pakastimessa, ellet aio syödä kakkua loppuun saman päivän aikana. En tosin kokeillut pysyisikö kakku myös jääkaapissa kasassa, mutta huoneenlämmössä se alkoi lässähtää tarpeeksi sulettuaan eli kookosöljy ei onnistunut pitämään marjamäärää aisoissa.

Vaunuttelua ja pirtelöpäivitystä

Viime päivinä on ollut lähes tukalan kuumaa. Hyvä puoli on se, ettei sisällä tarvitse pahemmin lämmitellä. Olisi kai jo aika vaihtaa myös talvitäkki ohuempaan, kun nukkuessakin meinaa hiki tulla. Pidän siitä, että on lämmintä ja mielellään puuhailisin enemmänkin piahalla auringon porottaessa. Miehenalkua en kuitenkaan uskalla pahimpaan aikaan ulkona pitää, koska pihallamme ei ole juurikaan varjopaikkoja keskipäivän aikaan. Kunhan tammi saa lehtensä kasvattua, on siitä pienoinen apu yläpihalla. Pihan perällä oleva keinu on onneksi suurimman osan päivää varjossa, joten voin puuhastella kasvimaalla pojan keinuessa.

Syksyllä tykkäsin käydä paljon vaunulenkeillä, kun puutarhassakaan ei ollut enää haravoimista kummempia juttuja tehtävänä. Miehenalku myös nukahti lähes takuuvarmasti vaunujen liikkeeseen ja sain siinä itsekin päivän kuntoilut ja happihyppelyt hoidettua. Talven tullen ja kevään koittaessa laiskistuin kuitenkin huomattavasti, eikä poika parka päässytkään enää päivittäin ulkoilemaan. Nyt kesän kynnyksellä yritän elvyttää tätä tapaa ja tänään lähdimmekin syksyn lempparilenkille.

Kesämies 9,5 kk.

Ajankohta ei ehkä ollut se parhain, koska pääsimme matkaan noin klo 11.30. Mittari näytti 28 astetta lähtiessä ja askellus oli tavallista hitaampaa. Nautin kuitenkin suuresti lintujen laulusta ja pikkumies sai torkkua kuomun varjossa. Loppumatkasta hänkin virkosi katselemaan maisemia ja ihmettelemään ympäriltä kuuluvia ääniä. Tällä kertaa en raahannut järkkäriä lenkille mukaan, mutta napsin muutaman kännykkäkuvan matkan varrelta.

Suomen kesä!

Onneksi meidän pihamme ei näytä vielä tältä.

Lemppareitani ovat nämä metsäpätkät kuusien varjossa.

Illemmalla teimme vielä vähän pihahommia. Miehenalku sai keskittyä leikkimiseen ja keinumiseen, kun minä saksin tuomen oksia ja Mies kokeili uutta siimaleikkuria. Tuolla koneella tulee olemaan suuri rooli pihan siistinä pitämisessä - näyttää meinaan jo nyt niin paljon siistimmältä! Harmi kun ei tällä kertaa tullut ennen-jälkeen -kuvia napsittua. No, eiköhän noita rikkaruohoja ja muita rehottajia saada tuhota vielä yllin kyllin. Mistä tulikin mieleeni, että uusimpana villityksenä tässä perheessä tulee olemaan villiyritit ja rikkaruohojen eli rikkausruohojen hyödyntäminen. Nähtäväksi jää, ottaako tämä idea tuulta alleen, mutta ainakin vuohenputkea, nokkosta ja kuusenkerkkää löytyisi omalta pihamaalta. Kuusta kävimmekin jo maistelemassa ja mielenkiintoinen kokemus, etten sanoisi. Jos emme saa kasvimaata tänä kesänä toimintaan, voimme napsia salaattiainekset kulhoon samalla kun kitkemme kukkapenkkejä tai marjapuskien alusia. Kätevää? Kyllä.

Päivän päätteksi oli iltapalan vuoro, tällä(kin) kertaa smoothie eli pirtelö eli smooti. Miehenalku pääsi tätä herkkua maistamaan muutama ilta takaperin ja innostui niin, että olisi varmaan lotaissut koko lasillisen, jos se olisi hänelle tarjottu. Harvemmin häntä näkee suu auki kerjäämässä lisää ruokaa. Tänään tein hänelle aivan oman version, josta ohjeistusta alla. Olkoon tämä siis päivitys puolen vuoden takaiseen iltapalapirtelöön, jolla kehuskelin tuolloin. Herat on nyt jätetty kokonaan pois ruokavaliosta ja tilalle on tullut todellinen superfood - avokado. Myös aamupalaletut menevät nykyään ilman heralisää (tai lisättyä vettä) ja hyvältä maistuu. Niihin ei avokado ole sentään vielä eksynyt. Bon appetit!

 
Päivitetty pirtelö (2 reilua annosta)

1 avokado
1 banaani
marjoja oman mieltymyksen mukaan (esim. herukkaa, mustikkaa, mansikkaa)
2 rkl pellavarouhetta
2 rkl kookoshiutaleita
loraus kookoskermaa
vettä

Aloita marjoista, jos ne ovat jäisiä. Muista riittävä määrä vettä, jotta kone pyörii. Ei kuitenkaan kannata liioitella, ettei lopputulos ole liian vetinen. Lisää loput ainesosat ja vettä tarpeen mukaan. Sekoita tasaiseksi, kaada laseihin ja nauti.


Miehenalun iltapalapirtelö

marjoja
vettä
pala banaania
puolikas avokado
loraus kookoskermaa
(pari mitallista korvikejauhetta)

Ainekset koneeseen ja sekaisin. Määrällisesti pirtelö oli aika iso, mutta pikkumies söi sen lähes kokonaan. Toivottavasti nukkuisi useamman tunnin näillä lisäenergioilla.

Perhepotretti.

Havuja prkl

Muutama kuukausi takaperin kerroin pihakuusestamme, joka tuli tiensä päähän. Kirjoitus löytyy täältä. Tuolloin oli vielä lunta maassa ja suuri urakka edessä. Koska kevät ei ollut ehtinyt vielä pitkälle, sai pihahommissa keskittyä vain ja ainoastaan kuusen pilkkomiseen ja oksien saksimiseen. Isommat pöllit saatiin viikkojen mittaan hakattua pienemmiksi, jopa klapeiksi. Samoin isommat oksat otettiin talteen polttopuutarkoituksessa, kun taas havut kasattiin pihalle tarkoituksena kuljettaa ne loppusijoituspaikkaansa, joka silloin oli vielä suuri mysteeri.

Nyt, yli kaksi kuukautta myöhemmin, saimme vihdoin viimein kuskattua nuo havut pois tältä tontilta. Tämän(kin) asian olisi toki voinut hoitaa aiemmin, mutta me emme kaiketi toimi niin. Jos havut olisi kärrännyt hyvissä ajoin maankaatopaikalle (jonne ne siis lopulta päätyivät), olisi nurmikkomme nyt tasaisen vihreä - ilman isoa kaljua läikkää siinä missä havut makasivat nuo pari kuukautta. Lisäksi olisimme välttyneet tuhansilta varisevilta havuilta, jotka eivät enää kuukausien jälkeen tahtoneet pysyä paikoillaan. Alkuviikosta kannoimme havut soralle odottamaan jatkoa. Tässä vaiheessa olin vielä varma siitä, että siinä ne nököttäisivät seuraavat kaksi kuukautta, kunnes jäljellä olisi enää kasa rankoja isossa neulasmeressä.

Onneksi saimme avuliailta naapureiltamme peräkärryn lainaan ja sattumalta tällä viikolla oli lupa viedä paikalliselle maankaatopaikalle risuja ilman lisäkustannuksia. Mies siis otti etäpäivän töistä, jotta saimme pari havukärryllistä heitettyä.

Ja nyt kun paikka tuli tutuksi, voisi takapihan oksakasaa keventää vaikkapa syksymmällä. Harventamista tulee pihalla jatkossakin, kun tuomet tuntuvat levittävän oksansa joka paikkaan. Viime kesän karu yllätys taloon muuttaessamme olivat juurikin nuo tuomet, jotka tuomenkehrääjäkoi oli ottanut haltuunsa. Aavemaiset seittien peitossa olevat puut kuhisivat toukkia, eikä olisi tullut mieleenkään viettää aikaa noiden puiden katveessa. Toivomuksena olisi, että tuomet saisivat tämän kesän olla rauhassa ja toukat ja koit pysyttelisivät jossain hyvin hyvin kaukana.

Ja koska Miehenalku heräsi juuri ensimmäistä kertaa (tänä yönä) yöuniltaan nukuttuaan noin tunnin, jätän tämän blogikirjoitukseni tähän ja palaan asiaan muissa aiheissa.

Toukotöitä

Ja näin päättyy lyhyen bloggaushistoriani pisin tauko. Täytyy vain sanoa, että nopeasti menee aika näin keväisin! Ja kun se kirjoittaminen jää, niin se jää ja jää ja jää. Ja kun tarpeeksi monta viikkoa kuluu, ei enää tiedä mistä kirjoittaa.

Jospa siis referoin äkkiä kuluneet puolitoista kuukautta ja keskityn siihen, missä mennään nyt. Ajan saatossa koko meidän perhe on ikääntynyt sen verran, että siitä kannattaa jo mainita. Itse saavutin 29 vuoden rajapyykin, Mies porskuttaa jo 31 vuoden hujakoilla ja Miehenalkukin sai hulppeat vuoden kolme neljännestä eli 9 kuukautta täyteen. 9 kuukauden ikä onkin jo sen verran suuri saavutus, että sitä voi juhlistaa uudella taidolla: seisomaan nousulla. Suunta on siis ylöspäin, oli tuki mitä milloinkin. Alas tullaan melko hallitusti pyllähtäen, joten aina ei tarvise olla ottamassa koppiakaan. Enää ei myöskään ryömitä maha maata viistäen vaan kontataan päivä päivältä nopeampaan tahtiin. Istumaan noustaan ties mistä asennoista ja välillä käydään karhukävelyasennossakin. Vanhempien olisi kai aika muokata kotia liikkelle lähtevän pikkupojan mukaiseksi - turvaportit portaisiin, laatikot lukkoon, sähköjohdot piiloon, ja sitä rataa.

Telkkari ja tiskikone ovat ehdottomat suosikit. Etenkin se tiskikone.

Myös ensimmäinen äitienpäivä vietettiin tässä talossa mukavissa merkeissä. Samalle viikonlopulle osuivat myös Miehen syntymäpäivät, joten samalla kakulla mentiin. Teimme tässä samalla myös kakunsyönnin hitausennätyksen, pistellen iltapalaksi viimeiset palat vasta hetki sitten. Saimme nauttia tuosta herkusta siis lauantaista torstaihin saakka!

Marjainen raakakakku, joka palveli niin syntymäpäivä- kuin äitienpäiväkakkunakin. Ehkäpä ansaitsee oman postauksensa, jahka raakakakuista pääsen kirjoittelemaan.

Huhtikuussa ostimme uuden (käytetyn) kameran, jonka pitäisi tuottaa pokkari- ja kännykkäkuvia laadukkaampaa jälkeä. Järjestelmäkamera on meidän perheessä ensimmäinen laatuaan ja vaatii siis hieman tutustumista, ehkäpä jopa oman postauksensa. (Tämän päivän kuvista on kuitenkin suurin osa kännykällä kuvattuja, minkä huomaa kyllä laadussa.)

Huhtikuussa aloitettiin myös ulkoilut vaunujen ulkopuolella, jotta Miehenalkukin saisi vähän kontaktia luontoon. Uusi pihakeinukin on testattu ja hyväksi todettu. Siinä on viime päivinä keinuteltu jopa tunnin pätkät, mamman kitkiessä epätoivisena kasvimaata. Maa on sen verran savista, että rikkaruohojen juuret ulottuvat joka paikkaan, eikä niitä saa savesta irti sellaisenaan. Saas nähdä tuleeko tänäkään kesänä oman maan porkkanoita ruokapöytään asti.

Kasvimaalla ei ole taidettu viljellä muutamaan vuoteen. Piharakennus on naapurin, jonkun tulevan kesän projektina olisi rakentaa aita tonttien rajaksi.

Muutimme taloon kesäkuussa 2013, jolloin voin jo melko paksusti. Aika hyvin sain kesä- ja äitiyslomallani pihahommiakin tehtyä, mutta siinä vaiheessa kaikki oli jo niin rikkaruohojen peitossa, etten viitsinyt kaivaa jokaista istutusta esille. Tänä vuonna kevät yllätti siltikin, eikä pienen vauvan kanssa tahdo löytyä tarpeeksi aikaa kyykkiä pihamaalla. On kuitenkin eri tilanne nähdä kaiken kasvavan pikkuhiljaa ja opetella, mitä kaikkea tämän pihan keväthommiin kuuluu.

Yhden kukkapenkin sain sentään laitettua kuntoon - sekin kesannolla ollut jo muutaman vuoden. Talikon kanssa lähti rikkaruohot ja kasa muutakin kukkapenkkiin kuulumatonta (mm. laudanpätkiä, muovinpalasia ja oksia).

Harmikseni ei tullut otettua kuvaa ennen projektin aloitusta. Tässä kuitenkin vielä keskeneräisenä.

Lopputulos.

Kukkapenkki on ollut joskus pieni pihalampi, joka on edellisen asukkaan toimesta pistetty multiin. Betonireunuksen ulkopuolella kasvoi vielä viime kesänä kuunliljoja, jotka pääsivät nyt sisäpuolelle. Penkin kolme tuijaa olivat latvasta palaneet, joten pätkin niistä latvat pois. Lisäksi kylvin multaan erilaisia kesäkukkia, joiden kasvua odotellaan kesä- heinäkuulle. Seuraavaksi pitäisi kitkeä liljapenkit rikkaruohoista ja iskeä kiinni pariin muuhun istutukseen. Ja sitten se kasvimaa... Nautin pihatöistä ja tekisin niitä enemmänkin, jos siihen olisi mahdollisuus. Miehenalun kasvaessa myös omaa tekemistä löytyy enemmän ja enemmän, jolloin äidin kädet vapautuvat kitkemään.

Vappuna saimme nauttia vanhempieni ja veljeni seurasta ja avusta useamman päivän ajan. Pihatöissä päästiin talkoovoimin eteenpäin ja munkkeja paistettiin harva se päivä. Tuolloin polkaistiin alulle myös Miehen jo viime kesänä ideoima ja suunnittelema puuvaja. Tällä hetkellä vajan runko ja sivuseinät ovat kokonaisuudessaan pakkoillaan, joten vain etuseinät, ovi ja katto puuttuvat. Mennee vielä muutama viikko, ennen kuin pääsemme kantamaan keväällä kaadettua kuusta sisään. Onneksi on luvattu aurinkoa ainakin lähitulevaisuuteen. Vappuna vaihteleva sää rae-, räntä- ja vesikuuroineen hidasti ikävästi projektia.

Myös grillikausi piti aloittaa vappuna - satoi tai paistoi.

Tämmöistä täällä. Olen yrittänyt elvyttää kellariin hautautunutta saliharrastustanikin, joten ehkäpä joskus vielä päivitän senkin suhteen. Tällä hetkellä ei ole kerrottavaa, joten keskityn tekemään treenini ja raportoin kun syytä on.

Tulevana lauantaina pääsen ensimmäistä kertaa Miehenalun syntymän jälkeen niin sanotusti rilluttelemaan. Tai toista kertaa, koska vapun seudun Stam1nan keikalle pääsimme Miehen kanssa kaksin, isovanhempien vahtiessa pienokaista. Nyt lähden kuitenkin tapaamaan hyvää ystävääni Nokialle asti ja viivyn siellä yön yli, joten taattua tyttöjeniltaa ja tanssahtelua tiedossa! Hieman jännittää miten Miehenalku - ja Mies - tämän tilapäisen erotilanteen hallitsevat. Imetän edelleen ja pikkumies on nukkunut taas suurimman osan öistä vieressä (se niistä aikanaan niin huolella läpi vedetyistä unikouluista). Ehkäpä tämä tuleva ero onkin jonkinlainen käännekohta tässäkin asiassa, se jää nähtäväksi.