Toukotöitä

Ja näin päättyy lyhyen bloggaushistoriani pisin tauko. Täytyy vain sanoa, että nopeasti menee aika näin keväisin! Ja kun se kirjoittaminen jää, niin se jää ja jää ja jää. Ja kun tarpeeksi monta viikkoa kuluu, ei enää tiedä mistä kirjoittaa.

Jospa siis referoin äkkiä kuluneet puolitoista kuukautta ja keskityn siihen, missä mennään nyt. Ajan saatossa koko meidän perhe on ikääntynyt sen verran, että siitä kannattaa jo mainita. Itse saavutin 29 vuoden rajapyykin, Mies porskuttaa jo 31 vuoden hujakoilla ja Miehenalkukin sai hulppeat vuoden kolme neljännestä eli 9 kuukautta täyteen. 9 kuukauden ikä onkin jo sen verran suuri saavutus, että sitä voi juhlistaa uudella taidolla: seisomaan nousulla. Suunta on siis ylöspäin, oli tuki mitä milloinkin. Alas tullaan melko hallitusti pyllähtäen, joten aina ei tarvise olla ottamassa koppiakaan. Enää ei myöskään ryömitä maha maata viistäen vaan kontataan päivä päivältä nopeampaan tahtiin. Istumaan noustaan ties mistä asennoista ja välillä käydään karhukävelyasennossakin. Vanhempien olisi kai aika muokata kotia liikkelle lähtevän pikkupojan mukaiseksi - turvaportit portaisiin, laatikot lukkoon, sähköjohdot piiloon, ja sitä rataa.

Telkkari ja tiskikone ovat ehdottomat suosikit. Etenkin se tiskikone.

Myös ensimmäinen äitienpäivä vietettiin tässä talossa mukavissa merkeissä. Samalle viikonlopulle osuivat myös Miehen syntymäpäivät, joten samalla kakulla mentiin. Teimme tässä samalla myös kakunsyönnin hitausennätyksen, pistellen iltapalaksi viimeiset palat vasta hetki sitten. Saimme nauttia tuosta herkusta siis lauantaista torstaihin saakka!

Marjainen raakakakku, joka palveli niin syntymäpäivä- kuin äitienpäiväkakkunakin. Ehkäpä ansaitsee oman postauksensa, jahka raakakakuista pääsen kirjoittelemaan.

Huhtikuussa ostimme uuden (käytetyn) kameran, jonka pitäisi tuottaa pokkari- ja kännykkäkuvia laadukkaampaa jälkeä. Järjestelmäkamera on meidän perheessä ensimmäinen laatuaan ja vaatii siis hieman tutustumista, ehkäpä jopa oman postauksensa. (Tämän päivän kuvista on kuitenkin suurin osa kännykällä kuvattuja, minkä huomaa kyllä laadussa.)

Huhtikuussa aloitettiin myös ulkoilut vaunujen ulkopuolella, jotta Miehenalkukin saisi vähän kontaktia luontoon. Uusi pihakeinukin on testattu ja hyväksi todettu. Siinä on viime päivinä keinuteltu jopa tunnin pätkät, mamman kitkiessä epätoivisena kasvimaata. Maa on sen verran savista, että rikkaruohojen juuret ulottuvat joka paikkaan, eikä niitä saa savesta irti sellaisenaan. Saas nähdä tuleeko tänäkään kesänä oman maan porkkanoita ruokapöytään asti.

Kasvimaalla ei ole taidettu viljellä muutamaan vuoteen. Piharakennus on naapurin, jonkun tulevan kesän projektina olisi rakentaa aita tonttien rajaksi.

Muutimme taloon kesäkuussa 2013, jolloin voin jo melko paksusti. Aika hyvin sain kesä- ja äitiyslomallani pihahommiakin tehtyä, mutta siinä vaiheessa kaikki oli jo niin rikkaruohojen peitossa, etten viitsinyt kaivaa jokaista istutusta esille. Tänä vuonna kevät yllätti siltikin, eikä pienen vauvan kanssa tahdo löytyä tarpeeksi aikaa kyykkiä pihamaalla. On kuitenkin eri tilanne nähdä kaiken kasvavan pikkuhiljaa ja opetella, mitä kaikkea tämän pihan keväthommiin kuuluu.

Yhden kukkapenkin sain sentään laitettua kuntoon - sekin kesannolla ollut jo muutaman vuoden. Talikon kanssa lähti rikkaruohot ja kasa muutakin kukkapenkkiin kuulumatonta (mm. laudanpätkiä, muovinpalasia ja oksia).

Harmikseni ei tullut otettua kuvaa ennen projektin aloitusta. Tässä kuitenkin vielä keskeneräisenä.

Lopputulos.

Kukkapenkki on ollut joskus pieni pihalampi, joka on edellisen asukkaan toimesta pistetty multiin. Betonireunuksen ulkopuolella kasvoi vielä viime kesänä kuunliljoja, jotka pääsivät nyt sisäpuolelle. Penkin kolme tuijaa olivat latvasta palaneet, joten pätkin niistä latvat pois. Lisäksi kylvin multaan erilaisia kesäkukkia, joiden kasvua odotellaan kesä- heinäkuulle. Seuraavaksi pitäisi kitkeä liljapenkit rikkaruohoista ja iskeä kiinni pariin muuhun istutukseen. Ja sitten se kasvimaa... Nautin pihatöistä ja tekisin niitä enemmänkin, jos siihen olisi mahdollisuus. Miehenalun kasvaessa myös omaa tekemistä löytyy enemmän ja enemmän, jolloin äidin kädet vapautuvat kitkemään.

Vappuna saimme nauttia vanhempieni ja veljeni seurasta ja avusta useamman päivän ajan. Pihatöissä päästiin talkoovoimin eteenpäin ja munkkeja paistettiin harva se päivä. Tuolloin polkaistiin alulle myös Miehen jo viime kesänä ideoima ja suunnittelema puuvaja. Tällä hetkellä vajan runko ja sivuseinät ovat kokonaisuudessaan pakkoillaan, joten vain etuseinät, ovi ja katto puuttuvat. Mennee vielä muutama viikko, ennen kuin pääsemme kantamaan keväällä kaadettua kuusta sisään. Onneksi on luvattu aurinkoa ainakin lähitulevaisuuteen. Vappuna vaihteleva sää rae-, räntä- ja vesikuuroineen hidasti ikävästi projektia.

Myös grillikausi piti aloittaa vappuna - satoi tai paistoi.

Tämmöistä täällä. Olen yrittänyt elvyttää kellariin hautautunutta saliharrastustanikin, joten ehkäpä joskus vielä päivitän senkin suhteen. Tällä hetkellä ei ole kerrottavaa, joten keskityn tekemään treenini ja raportoin kun syytä on.

Tulevana lauantaina pääsen ensimmäistä kertaa Miehenalun syntymän jälkeen niin sanotusti rilluttelemaan. Tai toista kertaa, koska vapun seudun Stam1nan keikalle pääsimme Miehen kanssa kaksin, isovanhempien vahtiessa pienokaista. Nyt lähden kuitenkin tapaamaan hyvää ystävääni Nokialle asti ja viivyn siellä yön yli, joten taattua tyttöjeniltaa ja tanssahtelua tiedossa! Hieman jännittää miten Miehenalku - ja Mies - tämän tilapäisen erotilanteen hallitsevat. Imetän edelleen ja pikkumies on nukkunut taas suurimman osan öistä vieressä (se niistä aikanaan niin huolella läpi vedetyistä unikouluista). Ehkäpä tämä tuleva ero onkin jonkinlainen käännekohta tässäkin asiassa, se jää nähtäväksi.