Joulun tunnelmaa

Joulu tuli ja joulu meni, ainakin melkein. On tavallaan helpottavaa, kun joulu on nyt ohi, eikä tarvitse enää valmistella ja siivota. Toisaalta on haikeaa, että seuraavaan jouluun on melkein vuosi aikaa.

Tämä joulu oli ihana ja perinteinen, vaikka mukaan mahtui myös vähän uutta. Perinteistä pitivät kiinni aaton jouluruuat. Lounaaksi söimme riisipuuroa, kuten on aina ollut tapana. Uuden vivahteen puuro sai, kun keitimme sen mantelimaitoon. Oli kyllä hyvää ja sitä piti keittää lisää myös välipäivinä aamupalaksi.

Mantelimaitoon tehty joulupuuro maistui.

Jouluinen mantelipuuro

5 dl vettä
kookosöljyä tai voita
4 dl puuroriisiä
1,5-2 litraa mantelimaitoa
n. 1 tl suolaa

Kiehauta kattilassa vesi ja lisää pari ruokalusikallista kookosöljyä tai voita, jotta riisi ei tarttuisi niin helpolla pohjaan. Lisää riisi ja kiehauta sen verran, että vesi imeytyy riisiin. Lisää mantelimaitoa pikkuhiljaa tilanteen mukaan riisien turvotessa. Maidon määrä määräytyy senkin mukaan, kuinka paksua puuroa tykkää syödä. Maistele riisien kypsyyttä ja lisää lopuksi suola (oman maun mukaan). Puuro valmistuu vajaassa tunnissa. Tarjoa kanelin, sokerin ja voisilmän kera!

Puuron jälkeen oli aika leipoa tämän vuoden viimeiset joulutortut, joihin ohje löytyi täältä.

Vuoden viimeiset gluteenittomat tortut.

Joulun perinteisiin kuuluu suomalaisille usein joulusauna, josta mekin nautimme. Löylyjen välissä tarkeni virkistäytyä ulkona vesisateessa, vaikkei se joulutunnelmaa lisännyt. Vuosi takaperin muistan juosseeni lumihangessa talon ympäri (eri talo), mutta nyt en vesisateessa nähnyt sitä tarpeelliseksi.

Saunan raikkaina oli aika kattaa pöytä ja laittaa jouluruuat tarjolle. Tänä vuonna minä vastasin pääosin jälkiruokaosastosta. Isäni teki joulun laatikot ja kalat, Mies ja isäni paistoivat kinkun.

Joulupöydässä oli tarjolla seuraavaa: kinkkua, lämminsavulohta, kylmäsavulohta ja graavilohta; lihapullia ja silliä; lanttu-, porkkana- ja aurapunajuurilaatikkoa; peruna- ja punajuurisalaattia, keitettyjä perunoita sekä valkosipulimajoneesia, kermasinappikastiketta ja smetanaa. Kaikki itse tehtyä (paitsi smetana, kylmäsavulohi ja silli) ja gluteenitonta. Kyllä oli hyvää!

Ähkyä sulatellessamme olikin aika jakaa lahjat, ennen kuin nuorin tonttu väsyisi liiaksi ja menettäisi hermonsa. Hän jaksoi hienosti koko aaton ja jakoi lahjat äitinsä kanssa reippain ottein. Energiaa jäi vielä lahjojen  avaamiseenkin, ja osa lahjoista piti myös koemaistaa. Tämän vuoden lahjoista yli puolet taisi mennä tälle pienelle Miehenalulle, mikä lienee aivan oikein. Paketeista paljastui mm. kirjoja, pehmolelu, uimaleluja, kylpypyyhe, ruokalappu ja vaatteita. Kaikki tarpeeseen, kiitos pukki!

Pieni ikä (4,5 kk) ei estänyt osallistumista lahjojen avaamiseen ensimmäisenä jouluna.

Kun lahjat oli avattu ja tilanteet kuvattu, oli pikkutontun aika mennä nukkumaan. Aikuisemmat joulun juhlijat nauttivat vielä illan päätteeksi mm. puolukkajäädykkeestä, pipareista, taatelikakusta ja tortuista -suklaata unohtamatta! Jo pidemmän aikaa olemme Miehen kanssa ostaneet yksinomaan (mahdollisimman) tummaa suklaata, joten Fazerin maitosuklaat tuntuivat suussa varsin sokerisilta. Hyviä olivat silti ja niitä tuli maisteltua siinä määrin, että seuraava kerta lienee taas ensi jouluna.

Ei niin tummia suklaita.