Täydelliset munat

Kirjoittelin taannoin tyypillisestä iltapalastani ja lupailin kurkistusta myös aamupalan puolelle. Nyt kun arki alkaa taas häämöttää, ovat myös kananmunat palanneet päivän rutiineihin muutenkin kuin taatelikakkuun tai pipareihin naamioituneena.

Yleensä ostamme Kiekun omega-3 munia, joiden kuvittelemme olevan astetta terveellisempiä. Emme ole kolesterolikammoisia, mutta omega-3:sta ei voi saada liikaa, koska omega-6:n saanti on yleisesti ottaen helpompaa. Näiden kahden suhde tulisi olla mahdollisimman tasapainossa, mieluiten 1:1, mutta yleensä kehomme tulehdusta aiheuttavan/lisäävän omega-6:n saanti on moninkertaista omega-3:n nähden. Tästä syystä jääkaapistamme löytyy kalanmaksaöljyä (omega-3) - Miehelle original ja minulle sitruunalla helpotettu versio. Pyrimme myös välttämään runsaasti omega-6 -rasvahappoja sisältäviä kasvi-, ja erityisesti rypsiöljyjä, sekä niitä sisältäviä tuotteita. Tarkkaa oman kehon 3 vs. 6 -tilannetta ei voi tutkimatta tietää, emmekä ole Miehen kanssa lähteneet niiden saantia sen tarkemmin arvioimaan. Mutta ne munat.

Kananmunien paistaminen on tekniikkalaji, jossa haluaa onnistua - erityisesti silloin, kun suosii tietyn kypsyysasteen munia. Itse en voi sietää liian kovaksi keitettyjä tai kypsiksi paistettuja munia, koska keltuainen muuttuu niissä kumimaiseksi ja tarttuu kitalakeen. Pitkän harjoittelun tuloksena koen jo osaavani paistaa lähes täydellisiä munia, itselleni.

Talouteemme kuuluu kaksi valurautaista paistinpannua, jotka ovat päivittäisessä käytössä. Mielestäni valurautaiset keittiövälineet ovat parasta ja ansaitsevat siksi oman kirjoituksensa. Paistinpannut täytyi kuitenkin tässä yhteydessä mainita, koska niillä nämä täydelliset munat paistetaan.

Pannulla paistuu tällä kertaa myös Miehen munat. Yleisin oma annokseni on 2-3 kerrallaan.

Tärkeää on, ettei pannua lämmitä liian kuumaksi. Itse laitan pannun lämpenemään liedelle, joka on säädetty lämpötilaan 6 (asteikolla 1-9). Lisään pannulle voita, jonka sulettua rikon pannulle munat ja lasken lämpötilan kolmoselle tai kakkoselle, riippuen siitä kuinka kuumaksi pannu oli ehtinyt. Parhaat munat saa, kun niitä paistaa miedolla lämmöllä pitkään. Tapanani on rikkoa keltuaiset ja kääntää munat heti kun se on mahdollista, ennen kuin niihin ehtii muodostua lasimainen kuori. Munat käännettyäni laitan levyn nollalle tai nostan pannun kokonaan levyltä. Valurautainen pannu varaa itseensä lämpöä, joten munat kypsyvät sopivasti loppuun ilman lisälämpöä.

Syön munat parin riisikakun päällä tai itsetehtyjen lihapullien kanssa. Kurkku on yleisin aamiaisvihannes, jota tulee siivutettua raikkautta tuomaan. Jos pakkasesta ei löydy lihapullia, mutta lihaa pitäisi saada, voi lautaselle eksyä myös makkaraa tai pekonia. Tällainen aamupala pitää nälkää eri tasoisesti, kuin esimerkiksi ennen suosimani kaurapuuro.

Jos aamupala toistuu samanlaisena viikosta ja kuukaudesta toiseen, on aivan inhimillistä, että jossain kohtaa tulee stoppi eikä munia tee enää mieli. Onkin hyvä päästä ns. aamupala-ajattelusta kokonaan irti. Kehomme ei tiedä tai välitä, mitkä ruoka-aineet ja ruuat on luokiteltu mielessämme aamupalaksi ja mitkä taas ovat lounas- tai päivälliskamaa. Aamupalana voi siis nauttia esimerkiksi edellisillan päivälliseksi valmistettua liha-kasvis -pataa tai kesäkurpitsalasagnea. Pääasia on, että nälkä lähtee ja pysyy poissa lounasaikaan saakka.