Markkinahumua

Eilinen päivä oli Miehenalulle reissupäivä. Perjantai-iltana sain entiseltä työpariltani viestin, että lauantaina järjestettäisiin perinteinen markkinatapahtuma, jossa kerätään rahaa koululaisten retkikassaan. Olen  koulutukseltani opettaja ja vuosi sitten tämä samainen markkinatapahtuma tuli tutuksi, kun pääsin omalta osaltani sitä järjestämään. Oppilaiden vanhemmat lahjoittavat myyntiin kaikenlaista mistä haluavat eroon - vaatteita, kenkiä, leluja, astioita - ja niitä myydään pikkuhintaan kirpparimeiningillä. Paremmat lahjoitukset säästetään arpajaispalkinnoiksi. Lisäksi oppilaat ahkeroivat askarrellen ja leipoen ihania tuotteita myyntiin.

Niinpä suuntasimme Miehenalun kanssa paikan päälle, Miehen jatkaessa matkaa jääkiekkoilemaan. Päällimmäisenä ajatuksena oli tavata entisiä työkavereita ja oppilaita, ja tärkeää oli tietenkin päästä esittelemään tätä pientä ihmettä, joka vielä viime keväänä kasvatti vatsaani. Yhden lukuvuoden ehdin talossa olla, mutta tulen muistamaan sen ikuisesti, koska se oli opettajanurani ensimmäinen työpaikka. Jonkin asteista fiilistelyä siis, vaikka ulkopuolisena ja eri roolissa nyt talossa olinkin. Miehenalkukin sai uuden kokemuksen ihmisvilinässä ja hyvin jaksoi. Mukana olivat myös uunituoreet matkarattaat, jotka osoittivat tarpeellisuutensa.

Tokihan markkinoilta tarttui mukaan myös pieni läjä tavaraa. Minussa on hamsterin vikaa, joten en tiedä kuinka tarpeellisia nämä kaikki olivat, mutta pitänee käydä vanhempia tavaroita kevään aikana läpi, laittaen kiertoon kasa tarpeetonta. Iän myötä, ja ehkä lapsenkin, olen alkanut helpommin luopua ja ajatella tavaramääriää eri näkökulmasta. (Miehellä voisi olla tähän eriävä mielipide, mutta siitä viis!)
Mitä kaikkea sitä oikeasti tarvitsee? Ja jos tavarat ovat vuosikausia käyttämättömiä, voisiko niistä olla suurempi hyöty jollekin muulle? Facebook helpottaa tätäkin taakkaa, koska paikalliset Kirppari- ja Annetaan -ryhmät auttavat saamaan tavaraa uuteen kotiin. Vielä en ole omaa onneani niillä sivuilla koittanut, mutta löytöjä tehnyt kyllä. Tavaraa - vaikkakin käytettyä - on siis viime aikoina kannettu sisään huomattavasti enemmän, kuin toiseen suuntaan. Pitänee alkaa suunnitella kevätsiivousta...

Markkinalöytöjä: huopainen olkalaukku, kori (mausteille), kankainen säilytyskori (vessaan), muovinen Tupperin lautanen (Miehenalun syöminkeihin), muoviauto, kaksi kangaskirjaa, vauvan pussilakana, kaksi palapeliä (tulevaisuutta ajatellen) ja Peppi-lotto vuodelta 1984 (olen heikkona Astrid Lindgren -tavaraan).

Tuli reissulta muitakin löytöjä! Menimme markkinoiden päätyttyä paikalliseen ostoskeskukseen kuluttamaan aikaa, kun Mies oli vasta palaamassa voitokkaasta pelistään. Emmepä ehtineet edes kaupoille asti, kun törmäsin ihanaan opiskeluaikaiseen ystävääni, joka oli paikkakunnalla käymässä. Emme olleet nähneet lähes kahteen vuoteen, vaikka hänkin on töiden perässä muuttanut astetta lähemmäs kotipaikkaamme. Sovimmepa juteltuamme, että nyt on aika tehdä aikeista totta ja sopia konkreettinen päivä, jolloin hän ajelisi miehensä kanssa meille kylään. Toukokuuta odotellessa siis, mutta eletään ensin tuo huhtikuu välistä pois (synttärit ja kaikkea!)