Puu kaatuu!

Pahoittelen jälleen kerran hiljaiseloani. Ehkä pitäisi julkistaa virallisesti, että bloggailuni on vähintäänkin epäsäännöllistä ja tauot saattavat venyä viikoiksi. Aika tuntuu kuluvan tuhottoman nopeasti ja sitä ei vain riitä kaikkeen. Pitäisi kai oppia käyttämään sitä tehokkaammin, en tiedä. Tai kirjoittamaan lyhyempi postauksia, jolloin ei tarvitsisi olla varattuna paria tuntia Miehenalun siirryttyä yöpuulle - jolloin tekisi jo itsekin mieli nukkumaan.

Öistä puheen ollen, ne sujuvat nyt jo aika mallikkaasti! Miehenalku on ottanut tavakseen nukkua lähes yöt läpensä. Nykyään herätään 1-2 kertaa yössä ja nukahtaminen käy usein ilman, että poikaa tarvitsee nostaa sängystään. Tavaksi tuntuu tulleen herätä klo 5-6 maissa, jolloin itku on jo rajumpaa ja äidin on vaikea arvioida, pitäisikö maitoa tarjota vai ei. Yleensä viiden maissa maitoa ei ole tarjottu, vaan unia on pyritty jatkamaan (sitten kun hän on saanut öiset jutustelunsa juteltua ja potkinut itsensä niin pitkälle kuin sängyssä pääsee). Mutta kuudelta olen jo antanut maitoa, jonka jälkeen nukutaan vielä pari tuntia. Muuten herätys on viimeistään klo 7 ja aamupuurolla ollaan klo 8 mennessä. Yösyönneistä on siis päästy ja kaikki nukkuvat paremmin. Unikoulu toimi sittenkin, kun vain aika oli kypsä.

Sitten päivän aiheeseen. Niin surullista kuin se onkin, kaadoimme pihamme isoista kuusista toisen. Eilistä Pasilaa katsoneena, tähän voisi Repomiehen tavoin todeta "Yhyhyy, puu!" Hieman se kirpaisi, mutta puuvanhus oli kasvanut jo turhankin lähelle taloa, joten päädyimme tähän ratkaisuun.

Kaksin aina kaunihimpi, mutta joskus on vain osattava luopua.

Yritin laskea puulle ikää, mutta en vielä onnistunut saamaan kovin luotettavaa tulosta. Oletettavasti kuitenkin itseäni reilusti vanhempi, joten siinä meni kunnioitus vanhempaa kohtaan.

Mies siis tilasi puunkaatajan ja puu kaatui. Sitten pitikin pähkäillä, miten kuusi saataisiin polttopuiksi ensi talvea varten. Ensimmäisenä Miehen tuli luonnollisesti täydentää työkalu/-kone varastoaan, joten kipaisimme ostamaan moottorisahan. Ensiajatus oli päästä testaamaan sitä jo heti ensimmäisenä iltana - edes pimeä ei olisi estänyt, koska innokas Mies oli ostanut myös kirkkaan työvalon. Onneksi Miehenalun iltatoimet veivät mukanaan ja ensitutustuminen koneeseen jäi valoisan aikaan.

Hommaa riitti moneksi päiväksi ja uusi saha kesti! Suurempi homma on sitten pistää klapeiksi nämä kymmenet pöllit. Alimmat sahattiin hieman suuremmiksi, jotta saisimme halonhakkuuseen uuden hakkuupölkyn.

Myös minä pääsin sahailemaan moottorisahalla ensimmäistä kertaa elämässäni. Hauskaa puuhaahan se oli, vaikka suurin osa sahailusta jäikin Miehelle. Se tässä omakotitaloelämisessä onkin hauskaa, kun pääsee kokeilemaan ja opettelemaan uutta ja tekemään asioita, joilla oikeasti on merkitystä. (Verrattuna kerrostalossa viettämiini vuosiin, jolloin vapaa-aika meni lähinnä tietokoneen tai television ääressä.) Toki tekemistä ja huolehtimista on varsinkin vanhemmassa talossa paljon, mutta se kuuluu elämään.

Miehen siis sahaillessa into piukeena, oli minun vastuullani pikkutarkempi ja hitaampi oksien karsinta. Kuusi oli suurelta osin tuuheaa tekoa, joten oksia riitti (tai riittää) isot kasat. Vielä kun keksisi, mitä kaikille havuille tekisi. Isommat oksat menevät pilkottavaksi ja polttopuiksi, mutta ne havut. Haluaako joku tehdä ensi joulun ovikranssit jo hieman ennakkoon? Saa tulla hakemaan.