Pikkumies kasvaa ja kehittyy

Voi tuota rakasta pientä päristäjää! Tällä hetkellä meillä ei jakseta keskittyä niinkään liikkeelle lähtöön, vaan jutusteluun. Meidän pojasta lähtee ääntä - korkealta ja kovaa - mutta on mukaan tullut myös hieman perinteisempää jokellusta. Eilen ainakin todistin selvän ba-ba-ba -lausahduksen! Ruokailuhetkiin ja aamuheräämisiin on otettu mukaan päristelyä ja riemunkiljahduksia satelee aina kun on kivaa. Eivätkä vanhemmat voi koskaan kyllästyä tämän pienen ihmisen nauruun.

Yöaikaan kuunellaan edelleen korvia vihlovaa huutoa, joka on kuitenkin viime aikoina vaiennut aiempaa nopeammin. Unikoulu jatkuu edelleen, mutta vaihdoimme välissä hieman taktiikkaa. Löysin netistä ohjeet Pick up put down -unikouluun, joka tuntui meidän tilanteeseemme sopivammalta vaihtoehdolta. Muutama yö tätä nostelua tehtiin, mutta tällä hetkellä yölliset rauhoittelut eivät välttämättä vaadi sängystä nostamista. Ainakaan joka kerralla. Yhdistimme siis tassutteluun tämän nostelun, jos pelkkä silittely ei näytä riittävän.  Samalla päävastuu rauhoitteluista siirtyi isältä äidille, jolla tuntuu yöaikaan olevan pidempi pinna. Päivällä ei niinkään. Suosittelen korvatulppia kaikille, jos huuto ei meinaa silittelyllä lakata. Ainakin omaa kärsivällisyyttä se lisää huomattavasti, vaan toimisiko sama kikka päivälläkin? Pääasia kuitenkin on, että lapsi oppii nukahtamaan omaan sänkyynsä ja unipätkät pitenevät. Ainakin nukahtaminen on nyt nopeampaa, eikä tunnin huutokonsertteja tarvitse kärsiä.

Maanantaina kävimme pitkästä aikaa neuvolassa, ja olihan sitä kasvua tullut ihan virallisestikin! Painoa oli viidessä viikossa kertynyt reilut 500 g ja pituutta vajaat 3 cm! Strategiset mitat ovat nyt siis 7630 g ja 71 cm! Ikää herralla on nyt 6 kk ja puolitoista viikkoa päälle. Ilmankos nuo 68-koon vaatteet jäivät jo pieniksi ja osa 74-kokoisista alkaa kiristää. Onnistuin huutamaan huuto.net:n kautta parikin vaatepakettia, joten 80-koon vaatteita alkaa löytyä tulevaisuuden varalle.

Viikko sitten, ystävänpäivän ratoksi, vanhemmat saivat riemun aihetta, kun huomattiin että pojan suuhun oli puhjennut ensimmäinen hammas! Tai ehkä jopa molemmat alaetuhampaat, koska toinenkin pilkisti jo. Hampaat ovat nyt yhtä paljon esillä ja vanhemmilla on kova pohdinta siitä, mitä vauvakirjaan osaisi kirjoittaa tuon toisen hampaan kohdalle. Hieman tämä yllätti, vaikka hampaita niin kovin jo odotettiin.

Pojan kasvaessa hänen kanssaan voi tehdä tai harrastaa enemmän ja enemmän. Vauvajumppa olohuoneen matolla saa naurun aikaan ja äidin hengästymään. Vauvauinnit ovat alkaneet sujua, ja vielä loppupiirissäkin jaksetaan räiskiä vettä ja kiljahdella iloisesti. Jokaviikkoisessa vauvakerhossa järjestetyt aktiviteetit alkavat myös olla Miehenalulle sopivia - toisin kuin vajaan 4 viikon iässä, jolloin kerhoilu aloitettiin. Muskariinkin olisi äidin mieli tehnyt, mutta tällä kylällä ei näin pienten ryhmää saatu tänä keväänä kasaan. No, ehtiihän sitä! Liika tekeminen voi kostautua sekin, koska pienemmänkin päiväohjelman valmistelu saattaa viedä puolet päivästä ja sekoittaa uni- ja ruokarytmejä koko päivän osalta. Päivä kerrallaan, jokaisesta nauttien!

To do -listaa, sukulaisia ja uusi aamupalasuosikki

Ja taas on reilu viikko vierähtänyt, hupsista! Kiirettä pitää myös kotiäidin arjessa. Pitäisi varmaan istua alas ja kirjoittaa itselle to do -lista, jonka voisi ripustaa jääkaapin oveen ja vedellä yli suoritetut tehtävät. Päällimmäisenä stressorina on autoasia, johon minulla ei ole paljoakaan panostettavaa - paitsi rahallisesti. Ostin elokuussa vauvapäissäni farmariauton, johon mahtuisi hienosti pojan vaunut ja kamat! No, muutama viikko sillä ajettiin ennen kuin levisi ja jäi pihaan seisomaan kuukausiksi. Tunnelin päässä näkyy nyt vihdoin valoa ja auto on saatu verstaalle työstettäväksi. Lopputulos oli, että koko moottori meni vaihtoon ja tällä viikolla pitäisi vihdoin saada tuo uusi (lue: käytetty, mutta toivottavasti toimiva) kone. Vanha on jo irti ja autoa putsattu ja puunattu. Iso kiitos siitä Miehelle ja työkaverilleen, joka otti  hätämme harteilleen. Pientä vastapalvelustakin on onneksi pystytty tekemään, mistä johtuen olen istunut viime illat koneen ääressä hänen koulutekstejään tarkastellen. Pääasia kuitenkin on, että homma etenee ja autolla päästään mahdollisesti jo pian kulkemaan! Stressi helpottaa...

Kotona tehtäviä asioita on luonnollisesti oma listansa, jossa päällimmäisenä mm.: pihakuusen kaataminen (Mies ja ammattimies hoitavat), nuohooja (Mies hoitanut), makuuhuoneen verhojen ompelu (minä, kankaat on) ja verhotangon kiinnitys (Mies, tanko on), sängynpäädyn ja makuuhuoneen jalkalistojen kiinnitys (Mies ja minä), rapun lämpöverhon lyhennys (minä, jospa tänään?) ja vaatekaapin siivous (minä, pian!). Lisäksi kellarin valaistus pitäisi saada tälle vuosituhannelle, mutta siinä on oma isäni onneksi luvannut auttaa. Toki tähän taloon mahtuu yhtä sun toista tekemistä, mutta nämä nyt sattuvat olemaan ensimmäisenä listalla. Yksi kerrallaan.

Meillä on viime aikoina käynyt enemmän sukua vieraisilla kuin aikoihin! Ja hyvä niin, vaikka sukulaiset voivat joskus olla myös rasite ja stressin aiheuttaja. Siitä ei nyt kuitenkaan ole ollut kyse. Oma äitini vieraili tammikuussa ja viime viikolla Miehen äiti käväisi pitkästä aikaa. Hän oli vasta palannut pitkältä ulkomaanmatkalta ja oli luonnollisesti innoissaan, kun pääsi taas tapaamaan lapsenlapsensa. Samalla kertaa myös Miehen kummitäti miehineen kävivät tarkistamassa, minkä verran pikkumies oli kasvanut neljässä kuukaudessa. Tällä viikolla vieraille saapuu vuorostaan isäni, joka ei ole Miehenalkua joulun jälkeen livenä nähnyt.
Koska perheet ja sukulaiset asuvat kaukana, voivat tapaamisvälit venyä pitkiksikin. Vieraita luonnollisesti myös kestitään ja olenkin kehitellyt ohjeen uuteen suosikkikakkuuni. Reseptin saatte jossain vaiheessa ja taikina taipuu myös muffinssivuokiin. Suklaata ja kookosta luvassa, nam!
Viikonloppuna sukulaistapaamiset jatkuvat, kun pitäisi käydä tervehtimässä Miehenalun äidinpuoleista isomummoa sekä isopappaa, joka täyttää 85 vuotta. Reilun viikon päästä vuorossa on toinen äidinpuoleinen isomummo, joka on myös juuri täyttänyt 85 vuotta. Hän ja isovaarini (äitini puolelta) eivät ole Miehenalkua vielä tavanneet, joten odotan innolla että pääsen hänet esittelemään.

Jotta pitäisin itseni vielä edes jollain tasolla ruokablogin maineessa, jaan loppuun pienen aamupalavinkin. Kun on syönyt paistettuja munia aamupalaksi jo pidemmän aikaa, alkaa se pikkuhiljaa kyllästyttää. Facebookin mammaryhmästä bongasin ohjeen banaanilettuihin ja muokkasin sen tarpeeseen sopivaksi. Ohje löytyy myös googlaamalla, joten mistään uudesta keksinnöstä ei ole kyse. Hyvää ja helppoa!


Kookosmamman banaaniletut (6-7 kpl)

1 banaani, muussattuna
2 kananmunaa
loraus eli noin 1/4 dl vettä
1 rkl pellavarouhetta
1 rkl kookoshiutaleita
3/4 mitallista heraproteiinijauhetta
(kanelia)
voita tai kookosöljyä paistamiseen

Pilko banaani kulhoon ja muussaa haarukalla. Sekoita joukkoon kananmunat ja loraus vettä. Vesi on hyvä lisä, koska pellava ja proteiinijauhe tekevät lopputuloksesta muuten turhan kuivan.

Lisää pellavarouhe ja kookos, sekoita.

Lisää lopuksi vielä proteiinijauhe ja sekoita hyvin. Mausteeksi sopii ripaus kanelia tai vaniljasokeria. Sokeria ei tarvita muuten, koska banaani tuo riittävästi makeutta.

Paista pannulla pieninä lettuina, jotta kääntäminen onnistuu. Oma vakio on kolme lettua kerrallaan.

Näillä saa hyvin mahan täyteen ja päivän käyntiin, ja miksei tämä toimisi myös iltapalana tai välipalana. (Söin niitä eilen päivälliseksi, kun en jaksanut valmistaa muuta.) Lisukkeena voi halutessaan nauttia esimerkiksi marjoja tai marjasurvosta. Loppuun vielä ...


...Alkuperäinen yksinkertaisempi versio (Miehen letut tehdään tällä ohjeella)

1-2 banaania
2-4 munaa
(pellavarouhetta ja kookosta)
voita paistamiseen

Banaani(t) muussiksi ja sekaan haluttu määrä munia, 1-2 banaania kohden.
Pannulle paistumaan ja siitä vatsan täytteeksi.
Yksinkertaista.

Leipää leivoin

Tein syntiä, leivoin leivän. Kuinka paleota se nyt sitten on? Ei juurikaan, mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että tämä kuuluu niihin viikonloppuherkutteluihin. Idea lähti Facebookin mammaryhmästä, johon tultiin kehuskelemaan suuren maailman ihmeellä - kattilaleivällä. Ja oikein kuvan kera! Koska tämä ohje sai niin suuren suosion ja joka toinen ryhmäläinen innostui vääntämään taikinoitaan ja esittelemään aikaansaannoksiaan, oli myös minun tehtävä oma kokeiluni. Lyhyesti avattuna kyse on siis leivästä, jonka taikina sekoitetaan nopeasti ja vaivaamatta, ja jätetään sitten huoneenlämpöön kohoamaan 12-18 tunniksi. Paiston yhteydessä uuni lämmitetään haluttuun astemäärään, laitetaan kannellinen uuninkestävä kattila tai pata kuumenemaan ja lyödään lopulta taikina kuumaan pataan paistumaan. Kuumuus rapsakoittaa leivän pinnan, eikä se tartu kiinni astiaansa. Kattilaan kansi päälle ja takaisin uuniin. Paiston loppupuolella kansi otetaan pois, jotta saadaan viimeisteltyä kauniin ruskea ja rapeakuorinen leipä.

En edes muista koska olisin viimeksi leiponut leipää. Ja nyt en laske tähän mantelileipää, jota on tullut tehtyä arviolta muutaman kuukauden välein. Kun nyt lähdin tätä näin syvällisesti pohtimaan, niin taitaapa olla, että olen aina leiponut sämpylöitä. Tulen siis siihen päätelmään, että tämä taisi sittenkin olla ihan eka kerta tätä laatua. Ja ai että oli hyvää!

Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan suunnitelman mukaan. Suunnitelman, jota ei oikeastaan edes ollut. Tavoitteena oli tehdä gluteeniton leipätaikina, jonka nakkaisin sitten kattilaan ja uuniin. Taikinan sain aikaan yhdistelemällä lähes kaikkea mitä kaapista löytyi. Vaan eipä se vastannut vehnäversiota koostumukseltaan, joten jätin kattilatouhut väliin ja paistoin sellaisenaan uunissa. Kohotusaika oli tässä tapauksessa lähempänä 18 tuntia. Hyvä etten heittänyt taikinaa jo ennen paistoa roskiin, koska se ei ollut tuossa ajassa juurikaan kohonnut. Olin melko varma, että lopputuotteena olisi pahanmakuinen tiiliskivi, koska taikina oli niin paksua.

Lopputuloksena oli kuitenkin herkullinen sekametelileipä, joten olen varsin ylpeä ensiyrityksestäni! En tiedä sitten maistuiko se niin hyvälle lähinnä siksi, että edellisestä leivän syönnistä oli niin pitkä aika. Vai oliko syynä leivän päälle lapioitu voi, kermajuusto ja kinkkuleikkele? Lupasin kuitenkin itselleni (ja Miehelleni), ettei tämä jäisi ainoaksi kerraksi. Ensi kerralla voisin yrittää saada aikaan löysemmän taikinan, jotta pääsen leikkimään kattilalla. Tai kattilan sijaan valurautapadalla. Ja jos taikina ei silloinkaan ole sitä mitä toivoin, tyydyn parantelemaan tätä ensireseptiäni. Olkaapa hyvä! (Ja jos kaapista ei löydy tätä kaikkea niin aina voi korvata sillä mitä on.)


Kookosmamman gluteeniton sekametelileipä

1 dl tummaa gluteenitonta jauhoseosta
1 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta
1 dl tattarijauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 dl tattarihiutaleita
½ dl pellavansiemeniä
½ dl auringonkukansiemeniä
½ dl kurpitsansiemeniä (murskasin hiukan)
reilu dl pähkinöitä (murskattuna)
3 rkl psylliumia
2 tl suolaa
1 tl (kookospalmu)sokeria
½ tl hiivaa
6 dl vettä
(päälle siemeniä)

Sekoita kuivat aineet suuressa kulhossa ja lisää vesi. Itse käytin kylmää, mutta olisi ehkä kannattanut käyttää kädenlämpöistä, ellei jopa 42 asteista, jotta kohoamisprosessi olisi lähtenyt paremmin käyntiin.
Sekoita taikina tasaiseksi, mutta älä vaivaa turhia.
Jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan 12-18 tunniksi. En tosin tiedä, oliko näin pitkä aika tässä tapauksessa todellakaan tarpeen. Ehkäpä huomattavasti vähempikin riittäisi.
Painele kohoamisen jälkeen mahdolliset ilmakuplat taikinasta jauhotetuin käsin jauhotetulla alustalla.
Muotoile leipä, sivele vedellä ja ripottele halutessasi päälle siemeniä.
Paista 200 asteessa sopivaksi katsomasi aika.
Nauti tuoreeltaan ja tarjoa muillekin!

Puolivuotias

Ja vielä ennen nukkumaanmenoa lyhyt hehkutus: Miehenalku on jo puolivuotias!

Lähes minuutilleen puoli vuotta sitten sain tuon ihanuuden ensimmäistä kertaa syliini ja voi sitä ihmetyksen määrää. Sitä hetkeä en unohda koskaan, eikä sylittelyyn kyllästy. Kumpa hän ei kasvaisi liian nopeasti isoksi! Vielä ei sentään ole lähtenyt liikkeelle, vaan tyytyy makoilemaan lattialla ja keinumaan sitterissään hurjaa vauhtia. Kylpyammeessa hän on tosin alkanut nostaa itseään ylös laitaan tukien (käsin ja ikenin). Juttua riittää päivä päivältä enemmän ja ikeniä kutittaa, vaikkei hampaita näy. Viikon päästä olisi taas neuvola, jolloin nähdään missä mitoissa mennään. Mahtaako 8 kg ja 70 cm paukkua rikki? Yöheräämisiä on nyt unikoulun alettua ollut muutamia, ja viime yönä valvottiin yli tunti. Toivottavasti tämä yö menisi paremmin, vaikka pienellä oli vähän vaikeaa alkuillasta.

Ja nyt tämä mamma suuntaa miestensä tavoin unten maille!

SMG ja lounassalaattia

Olisiko taas aika kirjoittaa jostain ruokaan liittyvästä? Kirjoitettavaa kertyy ja ideoita syntyy, mutta aika tuntuu olevan niin sanotusti kortilla. Päivän aikana Miehenalku vie luonnollisesti suurimman osan aikaani ja loppu menee ruoanlaittoon ja muihin kotiaskareisiin. Jos blogia haluaa päivittää, on se tehtävä muiden nukkuessa. Kuten nyt. Ja korvissa soi Scandinavian Music Groupin uusin, Terminal 2.

Olen ollut fani bändin alkuajoista lähtien ja sitä ennen fanitin Ultra Brata sen mitä ehdin. Tokihan siis tämäkin levy piti ostaa muiden seuraksi siitä sen enempää tietämättä. Näin viime viikolla sattumalta Terhi Kokkosen ja Joel Melasniemen haastattelun Ylen aamu-tv:ssä, jossa he kertoivat tuoreimmasta albumistaan. Myönnän, etten ole bändin puuhia hetkeen seurannut, tai keikoilla käynyt. Aikoinaan tuli käytyä turhankin usein, jolloin ne alkoivat toistaa itseään vieden samalla livefiiliksestä parhaan terän. Uusi levy tuli siis iloisena yllätyksenä.

Olin hieman huolissani, koska bändi oli muuttanut (taas) tyylisuuntaansa. Edelliset kolme levyä olivat folkhenkisiä, mistä tykkäsin todella paljon! Nyt tähän kyllästyneinä haluttiin jotain uutta ja muutos kävi tällä kertaa elektronisempaan suuntaan. Jännityksellä siis pistin levyn soimaan ja toivoin välttyväni pettymykseltä. Ja niin tapahtui. Ainakin näin ensikuulemalta musiikki ei ole eksynyt kovin kauaksi totutusta ja mukana on kauniita kappaleita, joihin odotan pääseväni tutustumaan syvemmin.

Kauankohan tällä kertaa mahtaa mennä, ennen kuin rallattelen mukana sanat ulkoa osaten? On se uskomatonta miten paljon dataa ihmisaivoihin mahtuu. Sen huomaa esimerkiksi biisien sanoissa, jotka jotenkin ihmeellisesti sinne tallentuvat. Joulun alla isäni soitti tyttärenpojalleen Pikku-Marjan eläinlauluja ja jostain muistin syövereistä kaivaen nekin sanat ponnahtivat esille. Vanhat Rölli-laulut ovat muuten myös niitä, jotka tulen kai muistamaan koko ikäni. Taito tämäkin. On ilmeisesti lapsena luukutettu näitäkin aika non-stop.

Levyistä vielä puheen ollen, toinen vieläkin tuoreempi kotimainen uutuus on Stam1nan albumi SLK. Tähän perheeseen se päätyi viime perjantaina Miehen tilauksesta. Muutaman kerran tuo albumi on nyt tullut kuunneltua ja voin kyllä sanoa pitäväni! Hieman eri tyyliä edustavat, kuin yllä oleva porukka, mutta musiikkimauissa on hyvä olla varaa vaihtelulle. Stam1na on viime aikoina soinut tiiviisti kuntosalilla, koska saan siitä hyvin virtaa nostaa raskaampiakin painoja. Tänään soi tietysti tuo uusin ja toimii! Maastavedossa rikottiin ennätyksiä ja pystypunnerruskin sujui paremmin kuin aikoihin. Toisaalta koko maastavetourani mahtuu vuoteen 2014, joten kehitystä tapahtuu sitä mukaa kun treenikertoja karttuu. Joka tapauksessa, aion syventyä myös tähän albumiin paremmin. Kantavana teemana on kuolema, johon otetaan kantaa muun muassa levyn nimikkokappaleessa. Suosittelemme!

Ja loppuun vielä pakollinen ruokapäivitys, joka on tällä kertaa hyvinkin yksinkertaista tavaraa. Leivontaa luvassa lähipäivinä, mutta nyt tyypillinen Kookosmamman lounas! Mies on ottanut tavakseen syödä töissä lounaalla omia eväitä, joka yleensä käsittää edellispäivän kokkailuja. Poikkeuksena ne päivät, jolloin edellispäivän ruokaa ei ole tarjolla ja työpaikan ruokalassa on jotain siedettävää ja hänelle sopivaa (gluteeniton/maidoton) tarjolla. Pyrin siis laittamaan kotosalla jotain kivaa päivälliseksi, josta riittää seuraavallekin päivälle.

Koska Miehenalun syötöt, vaipanvaihdot, nukutukset, viihdyttämiset ja ulkoilut vievät kiitettävästi aikaa, olen ottanut tavakseni syödä lounaalla salaattia, johon lisään proteiinia jossain muodossa. Yleensä se on edellispäivän päivälliseksi valmistettua kastiketta tai lihaa jossain muussa muodossa, tai pakkasesta kaivettuja aamupalajauhelihapihvejä. Joskus intoudun keittämään pari kananmunaa, jotka silppuan vihreiden joukkoon vaikkapa tonnikalapurkin kaveriksi. Kun salaattia tekee paljon, sillä saa itsensä ähkyyn ja kylläiseksi.
Tässä vielä sama selvennettynä.

Kookosmamman lounassalaatti

jäävuorisalaattia
kurkkua
paprikaa (mieluiten punaista)

oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
(hunajaa, suolaa, pippuria)

päivän proteiini




Pilko salaatti, kurkku ja paprika, ja heitä ne isoon kulhoon. Lorauta päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja vähän pienemmällä kädellä balsamiviinietikkaa. Jos päivän proteiini ei tule kastikkeen kera, voit jatkaa maustamista tipalla hunajaa sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Muitakin mausteita saa toki käyttää, mutta itse olen jumittunut tälle linjalle.

Tämän perheen luottotuotteet. Kuvan lautanen on kaunistelua, koska yleensä syön salaattini brutaalisti samaisesta muovikulhosta, jossa olen sen sekoittanut.

Sekoita ja lisää proteiini. Sekoita uudelleen, ota haarukka käteen ja lapioi suuhun. Itse olen vielä siitä outo, että tykkään jopa lisätä lihan lämpimänä. Se voi vähän heikentää itse salaatin laatua, mutta minulle se toimii. Purkkitonnikalaa en toki ala lämmittämään, mutten kylmentämäänkään. Huomenna taas vuorossa salaattia paloitelluilla jauhelihapihveillä ja päivälliseksi jotain kasslerista. Saa nähdä yltääkö julkaistaviin asti.

Uniharjoituksia

Miehenalku kasvaa ja kehittyy, kuten vauvojen on tapana. Huomasin viikonloppuna, että 74 kokoiset bodyt ovat juuri nyt sopivia ja osa 68 koosta jo aivan liian pieniä. Apua! Tulee kiire alkaa miettiä seuraavien vaatteiden hankintaa, koska kokoa 74 on melko rajoitetusti ja sitä suurempaa ei juurikaan. Kaapit alkavat täyttyä pieneksi menneistä vaatteista, joten ehdottomasti suosittelen ostamaan mahdollisimman suuren osan vauvanvaatteista käytettynä, esimerkiksi kirppareilta tai netistä. Näin mekin olemme tehneet. Sama koskee muita tarvikkeita, kuten vaunuja, pinnasänkyä, leluja, leikkimattoa, syöttötuolia, hoitopöytää, kantoliinaa ja kantoreppua. Uutena olemme hankkineet lähinnä auton turvakaukalon ja telakan sekä muutamia pienempiä tavaroita. Rahaa säästyy ja luonto kiittää!

Viime kuukausina tämän talon yöt ovat olleet melko katkonaisia, koska Miehenalku on nukkunut lyhyissä pätkissä ja enimmäkseen minun kainalossani. Nyt kun kiinteitä aterioita menee jo aamupuuro, 2-3 soseateriaa sekä iltapuuro, on jatkuva yösyöminen turhaa ja häiritsee kaikkien unta. Meillä kun on herätty joinain öinä tunnin välein! Niinpä päätimme viikko sitten aloittaa kotiunikoulun eli opettaa poikamme nukkumaan ja nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä.

Alkuun yösyötöistä luopuminen tuntui vähän haikealta, koska olihan se kuitenkin aika ihanaa nukkua pieni mies kainalossa. Arvostan kuitenkin untani, ja koska en ole kokonaista yötä nukkunut viimeiseen kuuteen kuukauteen, on kaikkien kannalta parempi että yöllä nukutaan ja päivällä syödään. Myös samassa jäykässä asennossa mukkuminen oli pidemmän päälle puuduttavaa. Jo raskausaikana piti totutella nukkumaan kyljellään, joten on kai se jo minullakin oikeus nukkua siinä asennossa mikä parhaalta tuntuu! Ja onhan se parempi myös Miehenalulle saada nukkua pidempiä pätkiä kerrallaan ja totutella siihen, että yöt ovat nukkumista varten. Yöimetyksestä vieroittaminen lienee kuitenkin helpompaa nyt, kuin vaikkapa puolen vuoden päästä. Siispä tuumasta toimeen.

Idea meni suurin piirtein tassu-unikoulun ohjein. Parhaat vinkit ja potkua päätökseen sain kuitenkin tämän blogikirjoituksen myötä.
Meillä päävastuun tassuttelusta eli lapsen rauhoittelusta ja nukuttamisesta otti Mies. Minulla ei olisi ehkä kärsivällisyys ja usko riittänyt, minkä lisäksi isä on neutraalimpi henkilö tyynnyttelemään ja vieroittamaan yötissistä, kuin maidolta tuoksuva äiti. Kiitokset siis rakkaalle Miehelleni!

Iltatoimet tehtyämme poika laitetaan sänkyynsä, mieluiten hieman hereillä joskin unisena. Tapanani on imettää viimeiseksi, joten sylissä torkahteleva Miehenalku on siinä kohtaa aika siirtää sänkyyn. Yösyöttöjä on vältettävä ajalla 23-06, joten jos vauva herää itkemään eikä rauhoitu itsekseen, hänet rauhoitetaan nukahtamaan uudestaan. Toisinaan siihen menee enemmän aikaa, mutta pikku hiljaa nukahtamisesta on tarkoitus tulla yhä helpompaa. Vauva tuntee olonsa turvalliseksi aikuisen läsnä ollessa ja oppii nukahtamaan itsekseen.

Ensimmäisestä yöstä jäi jäljelle päänsärky, kuunneltuamme aamuyöstä pienen ihmisen huutoa 45 minuuttia. Loppujen lopuksi unipätkät venyivät kuitenkin aiempaa pidemmiksi ja yö meni vain yhdellä syötöllä. Kello 8 tämä pieni mies heräsi juttelemaan, mutta viihtyi sängyssään yhdeksään asti. Taisipa välillä itsekseen vähän torkahtaakin.
Toinen yö meni jo vähemmillä huudoilla, 15-30 min, mutta poika nukkui lähes 7 tuntia yhtä kyytiä, mikä oli kirkkaasti tähänastinen ennätys.

Kolmas ja neljäs yö olivat kaikkein parhaita. Illalla nukahdettiin saman tien ja yöllä herättiin vain kerran, mutta unen päästä saatiin kiinni ilman vanhempien puuttumista. Kolmantenä yötä Miehenalku veteli sikeitä yli 8 tuntia putkeen, kävi syömässä klo 6 ja jatkoi sen jälkeen uniaan vielä aamu yhdeksään saakka! Neljäntenä hän pisti vielä paremmaksi, nukkuen yhdentoista tunnin pätkän! Sinä aikana hän heräsi todistettavasti vain kerran, nukahtaen lopulta itsekseen. Olemme todella ylpeitä pojastamme, mutta myös huojentuneita, koska näiden öiden oli pakko tarkoittaa, että myös meidän lapsemme kykenee nukkumaan kokonaisia öitä.

Viimeisimmät yöt ovat olleet vähän katkonaisempia, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Päiväunetkin ovat nyt venyneet 30-60 minuutista jopa kahteen ja puoleen tuntiin, Pari kertaa olen saanut käydä herättelemässä, kun on ollut aika lähteä ulos.

Päiväunilta melkein herännyt poika.

Nyt kun yösyötöt ovat jääneet pois, sitä haluaa pitää entistä tarkemmin kiinni päivän aikana tapahtuvista imetyksistä, ettei koko lysti loppuisi ihan vielä. Myös riittävä seurustelu ja sylittely pikkuisen kanssa on tullut entistä tärkeämmäksi, koska läheisyyden määrä on vähentynyt pojan nukkuessa nyt omassa sängyssään.

Vaikka pojallamme on vasta (melkein) kuusi kuukautta ikää, alkaa jo tietty vauva-aika olla ohi. Vauvahan meillä vieläkin asustaa, mutta kasvu on niin nopeaa ja kehitystä tapahtuu, että on se vain uskottava kun vanhemmat tädit muistivat raskausaikana kehoittaa nauttimaan joka hetkestä.

Siispä, nyt on nyt ja eläkäämme tässä hetkessä. Huomenna on päivä uus ja voisinpa seuraavan postaukseni omistaa pitkästä aikaa jollekin herkulle, jota on tullut kokkailtua.

Kunto(sali)päivitys 1

Vuoden ensimmäinen kuukausi meni jokseenkin hujauksessa, joten ollaan jo helmikuussa. Uskomatonta ajatella, että joulusta on jo kuukausi aikaa - vastahan kannoimme kuusen ulos ja joulukoristeet vintille. Kirjaimellisesti.

Vuoden vaihteessa sain Miehen tekemään itselleni saliohjelman, jonka toteuttamisen aloitin maanantaina 30.12. Ohjelma on kartoitettu näin aluksi kolmelle kuukaudelle, jonka jälkeen mietitään miten jatketaan. (Jos sinne asti mukana vielä roikun...) Tammikuun osuus, joka venyi viiteen viikkoon, päättyi viime viikolla ja helmikuun ohjelma alkoi eilen. Tammikuussa sarjat olivat pidempiä ja nyt helmikuussa ne tulevat olemaan keskipitkiä eli painoja on hieman lisättävä. Maaliskuussa sarjapituus lyhenee entisestään, joten saa nähdä miten löydän juuri itselleni sopivat painot esimerkiksi kyykkyyn ja maastavetoon.

Maastaveto, 59,5 kg. Tavoitteena nostaa jonain päivänä oman painon verran, joten matkaa on vielä.

Treenaaminen on ollut mielenkiintoista ja motivaatio on kasvanut, kun kehitystä on tullut. Yksi ohjelman tavoitteistani oli omalta mukavuusalueelta poistuminen ja se on toteutunut hyvin. Eilisissä kyykkytreeneissä mietin hetkittäin jopa pitäväni siitä! Hullua, koska aina ennen se on ollut inhokkiliikkeeni. Epäilen kyllä, etten tee kyykkyä alas asti, joten Mies saa tulla seuraavalla kertaa mukaan tarkistamaan liikerataa. Joka tapauksessa, salitreeni maistuu ja tuloksia tulee. Aina ei treeniajatus ole kiinnostanut, mutta olen saanut itsestäni irti tehdä treenit sovitusti. Pyrin tekemään neljä treeniä viikkoon, mutta kahtena viikkona jouduin yhdistämään kahden päivän treenit, jotta ehdin tehdä kierroksen loppuun.

Aion kirjata kehitystäni tänne kuukauden välein, aina ohjelman vaihtuessa. Tässäpä siis tammikuun kehitystarinaa. Ensimmäiset luvut ovat aloituspainot ja nuolen perässä näkyy, paljonko olen päässyt kuormaa lisäämään eli minkä verran on tullut kehitystä. Näistä painoista siis lähden nostamaan seuraaviin, keskipitkiin sarjoihin.

1a. (jalat):
*kyykky 3x10(x22) -> +10 kg eli 10x32

*lantionnostot tangosta roikkuen 4x20 -> ei muutosta, lyhyet palautukset
*kylkitaivutukset tangolla 3x10(x17,5) molemmin puolin -> +5 kg eli 10x22,5

2a. (yläkroppa):
*penkki 3x10(x24,5) -> +5 kg eli 10x29,5
*ranskalainen punnerrus tangolla 3x8(x15) -> +2,5 kg eli 8x17,5
*vipunostot 3x15(x5) -> +2 kg eli 15x7

1b. (jalat):  
*maastaveto 4x8(x52) -> +7,5 kg eli 8x59,5
*askelkyykky 3x10(x10) molemmille jaloille (käsipainot käsissä) -> +14 kg eli 10x24 (myös tämä liike tulisi tarkistaa, eli meneekö tarpeeksi syvälle)
*vatsat vaihtelevin liikkein -> jalkojen nostoa penkillä, hoover, vatsarutistuksia (etenkin staattista pitoa voisi lisätä useammalle päivälle)

2b. (yläkroppa):
*pystypunnerrus 3x12(x15) -> +2,5 kg eli 12x17,5
*kapea penkki 3x8(x22) -> +7,5 kg eli 8x29,5
*hauiskääntö vaihtelevin liikkein, alussa 9,5 kg käsipainot x15-> +2,5 kg/käsi, mutta 12x12 eli lyhyemmät sarjat

Yritin saada kehitystä aikaan joka viikko. Aluksi energiaa meni isompien liikkeiden liikeratojen harjoitteluun, mutta pikkuhiljaa niihin alkaa saada tuntumaa. Mielenkiintoista nähdä, millaiset painot nousevat maaliskuun alkupuolella, kun siirrytään entistä lyhempiin sarjoihin. Loppuun vielä kooste helmikuun sarjapituuksista, suluissa maaliskuun lyhyet sarjat.

1a. (jalat):
*kyykky 3x8   (3x5)
*lantionnostot tangosta roikkuen 4x20
*kylkitaivutukset tangolla 3x8   (3x6)

2a. (yläkroppa):
*penkki 3x6   (3x3)
*ranskalainen punnerrus tangolla 3x6   (3x4)
*vipunostot 3x10   (3x8)

1b. (jalat):  
*maastaveto 4x5   (4x3)
*askelkyykky 3x8   (3x6)
*vatsat vaihtelevin liikkein

2b. (yläkroppa):
*pystypunnerrus 3x8   (3x5)
*kapea penkki 3x6   (3x4)
*hauiskääntö vaihtelevin liikkein