To do -listaa, sukulaisia ja uusi aamupalasuosikki

Ja taas on reilu viikko vierähtänyt, hupsista! Kiirettä pitää myös kotiäidin arjessa. Pitäisi varmaan istua alas ja kirjoittaa itselle to do -lista, jonka voisi ripustaa jääkaapin oveen ja vedellä yli suoritetut tehtävät. Päällimmäisenä stressorina on autoasia, johon minulla ei ole paljoakaan panostettavaa - paitsi rahallisesti. Ostin elokuussa vauvapäissäni farmariauton, johon mahtuisi hienosti pojan vaunut ja kamat! No, muutama viikko sillä ajettiin ennen kuin levisi ja jäi pihaan seisomaan kuukausiksi. Tunnelin päässä näkyy nyt vihdoin valoa ja auto on saatu verstaalle työstettäväksi. Lopputulos oli, että koko moottori meni vaihtoon ja tällä viikolla pitäisi vihdoin saada tuo uusi (lue: käytetty, mutta toivottavasti toimiva) kone. Vanha on jo irti ja autoa putsattu ja puunattu. Iso kiitos siitä Miehelle ja työkaverilleen, joka otti  hätämme harteilleen. Pientä vastapalvelustakin on onneksi pystytty tekemään, mistä johtuen olen istunut viime illat koneen ääressä hänen koulutekstejään tarkastellen. Pääasia kuitenkin on, että homma etenee ja autolla päästään mahdollisesti jo pian kulkemaan! Stressi helpottaa...

Kotona tehtäviä asioita on luonnollisesti oma listansa, jossa päällimmäisenä mm.: pihakuusen kaataminen (Mies ja ammattimies hoitavat), nuohooja (Mies hoitanut), makuuhuoneen verhojen ompelu (minä, kankaat on) ja verhotangon kiinnitys (Mies, tanko on), sängynpäädyn ja makuuhuoneen jalkalistojen kiinnitys (Mies ja minä), rapun lämpöverhon lyhennys (minä, jospa tänään?) ja vaatekaapin siivous (minä, pian!). Lisäksi kellarin valaistus pitäisi saada tälle vuosituhannelle, mutta siinä on oma isäni onneksi luvannut auttaa. Toki tähän taloon mahtuu yhtä sun toista tekemistä, mutta nämä nyt sattuvat olemaan ensimmäisenä listalla. Yksi kerrallaan.

Meillä on viime aikoina käynyt enemmän sukua vieraisilla kuin aikoihin! Ja hyvä niin, vaikka sukulaiset voivat joskus olla myös rasite ja stressin aiheuttaja. Siitä ei nyt kuitenkaan ole ollut kyse. Oma äitini vieraili tammikuussa ja viime viikolla Miehen äiti käväisi pitkästä aikaa. Hän oli vasta palannut pitkältä ulkomaanmatkalta ja oli luonnollisesti innoissaan, kun pääsi taas tapaamaan lapsenlapsensa. Samalla kertaa myös Miehen kummitäti miehineen kävivät tarkistamassa, minkä verran pikkumies oli kasvanut neljässä kuukaudessa. Tällä viikolla vieraille saapuu vuorostaan isäni, joka ei ole Miehenalkua joulun jälkeen livenä nähnyt.
Koska perheet ja sukulaiset asuvat kaukana, voivat tapaamisvälit venyä pitkiksikin. Vieraita luonnollisesti myös kestitään ja olenkin kehitellyt ohjeen uuteen suosikkikakkuuni. Reseptin saatte jossain vaiheessa ja taikina taipuu myös muffinssivuokiin. Suklaata ja kookosta luvassa, nam!
Viikonloppuna sukulaistapaamiset jatkuvat, kun pitäisi käydä tervehtimässä Miehenalun äidinpuoleista isomummoa sekä isopappaa, joka täyttää 85 vuotta. Reilun viikon päästä vuorossa on toinen äidinpuoleinen isomummo, joka on myös juuri täyttänyt 85 vuotta. Hän ja isovaarini (äitini puolelta) eivät ole Miehenalkua vielä tavanneet, joten odotan innolla että pääsen hänet esittelemään.

Jotta pitäisin itseni vielä edes jollain tasolla ruokablogin maineessa, jaan loppuun pienen aamupalavinkin. Kun on syönyt paistettuja munia aamupalaksi jo pidemmän aikaa, alkaa se pikkuhiljaa kyllästyttää. Facebookin mammaryhmästä bongasin ohjeen banaanilettuihin ja muokkasin sen tarpeeseen sopivaksi. Ohje löytyy myös googlaamalla, joten mistään uudesta keksinnöstä ei ole kyse. Hyvää ja helppoa!


Kookosmamman banaaniletut (6-7 kpl)

1 banaani, muussattuna
2 kananmunaa
loraus eli noin 1/4 dl vettä
1 rkl pellavarouhetta
1 rkl kookoshiutaleita
3/4 mitallista heraproteiinijauhetta
(kanelia)
voita tai kookosöljyä paistamiseen

Pilko banaani kulhoon ja muussaa haarukalla. Sekoita joukkoon kananmunat ja loraus vettä. Vesi on hyvä lisä, koska pellava ja proteiinijauhe tekevät lopputuloksesta muuten turhan kuivan.

Lisää pellavarouhe ja kookos, sekoita.

Lisää lopuksi vielä proteiinijauhe ja sekoita hyvin. Mausteeksi sopii ripaus kanelia tai vaniljasokeria. Sokeria ei tarvita muuten, koska banaani tuo riittävästi makeutta.

Paista pannulla pieninä lettuina, jotta kääntäminen onnistuu. Oma vakio on kolme lettua kerrallaan.

Näillä saa hyvin mahan täyteen ja päivän käyntiin, ja miksei tämä toimisi myös iltapalana tai välipalana. (Söin niitä eilen päivälliseksi, kun en jaksanut valmistaa muuta.) Lisukkeena voi halutessaan nauttia esimerkiksi marjoja tai marjasurvosta. Loppuun vielä ...


...Alkuperäinen yksinkertaisempi versio (Miehen letut tehdään tällä ohjeella)

1-2 banaania
2-4 munaa
(pellavarouhetta ja kookosta)
voita paistamiseen

Banaani(t) muussiksi ja sekaan haluttu määrä munia, 1-2 banaania kohden.
Pannulle paistumaan ja siitä vatsan täytteeksi.
Yksinkertaista.