Olen ollut fani bändin alkuajoista lähtien ja sitä ennen fanitin Ultra Brata sen mitä ehdin. Tokihan siis tämäkin levy piti ostaa muiden seuraksi siitä sen enempää tietämättä. Näin viime viikolla sattumalta Terhi Kokkosen ja Joel Melasniemen haastattelun Ylen aamu-tv:ssä, jossa he kertoivat tuoreimmasta albumistaan. Myönnän, etten ole bändin puuhia hetkeen seurannut, tai keikoilla käynyt. Aikoinaan tuli käytyä turhankin usein, jolloin ne alkoivat toistaa itseään vieden samalla livefiiliksestä parhaan terän. Uusi levy tuli siis iloisena yllätyksenä.
Olin hieman huolissani, koska bändi oli muuttanut (taas) tyylisuuntaansa. Edelliset kolme levyä olivat folkhenkisiä, mistä tykkäsin todella paljon! Nyt tähän kyllästyneinä haluttiin jotain uutta ja muutos kävi tällä kertaa elektronisempaan suuntaan. Jännityksellä siis pistin levyn soimaan ja toivoin välttyväni pettymykseltä. Ja niin tapahtui. Ainakin näin ensikuulemalta musiikki ei ole eksynyt kovin kauaksi totutusta ja mukana on kauniita kappaleita, joihin odotan pääseväni tutustumaan syvemmin.
Kauankohan tällä kertaa mahtaa mennä, ennen kuin rallattelen mukana sanat ulkoa osaten? On se uskomatonta miten paljon dataa ihmisaivoihin mahtuu. Sen huomaa esimerkiksi biisien sanoissa, jotka jotenkin ihmeellisesti sinne tallentuvat. Joulun alla isäni soitti tyttärenpojalleen Pikku-Marjan eläinlauluja ja jostain muistin syövereistä kaivaen nekin sanat ponnahtivat esille. Vanhat Rölli-laulut ovat muuten myös niitä, jotka tulen kai muistamaan koko ikäni. Taito tämäkin. On ilmeisesti lapsena luukutettu näitäkin aika non-stop.
Levyistä vielä puheen ollen, toinen vieläkin tuoreempi kotimainen uutuus on Stam1nan albumi SLK. Tähän perheeseen se päätyi viime perjantaina Miehen tilauksesta. Muutaman kerran tuo albumi on nyt tullut kuunneltua ja voin kyllä sanoa pitäväni! Hieman eri tyyliä edustavat, kuin yllä oleva porukka, mutta musiikkimauissa on hyvä olla varaa vaihtelulle. Stam1na on viime aikoina soinut tiiviisti kuntosalilla, koska saan siitä hyvin virtaa nostaa raskaampiakin painoja. Tänään soi tietysti tuo uusin ja toimii! Maastavedossa rikottiin ennätyksiä ja pystypunnerruskin sujui paremmin kuin aikoihin. Toisaalta koko maastavetourani mahtuu vuoteen 2014, joten kehitystä tapahtuu sitä mukaa kun treenikertoja karttuu. Joka tapauksessa, aion syventyä myös tähän albumiin paremmin. Kantavana teemana on kuolema, johon otetaan kantaa muun muassa levyn nimikkokappaleessa. Suosittelemme!
Ja loppuun vielä pakollinen ruokapäivitys, joka on tällä kertaa hyvinkin yksinkertaista tavaraa. Leivontaa luvassa lähipäivinä, mutta nyt tyypillinen Kookosmamman lounas! Mies on ottanut tavakseen syödä töissä lounaalla omia eväitä, joka yleensä käsittää edellispäivän kokkailuja. Poikkeuksena ne päivät, jolloin edellispäivän ruokaa ei ole tarjolla ja työpaikan ruokalassa on jotain siedettävää ja hänelle sopivaa (gluteeniton/maidoton) tarjolla. Pyrin siis laittamaan kotosalla jotain kivaa päivälliseksi, josta riittää seuraavallekin päivälle.
Koska Miehenalun syötöt, vaipanvaihdot, nukutukset, viihdyttämiset ja ulkoilut vievät kiitettävästi aikaa, olen ottanut tavakseni syödä lounaalla salaattia, johon lisään proteiinia jossain muodossa. Yleensä se on edellispäivän päivälliseksi valmistettua kastiketta tai lihaa jossain muussa muodossa, tai pakkasesta kaivettuja aamupalajauhelihapihvejä. Joskus intoudun keittämään pari kananmunaa, jotka silppuan vihreiden joukkoon vaikkapa tonnikalapurkin kaveriksi. Kun salaattia tekee paljon, sillä saa itsensä ähkyyn ja kylläiseksi.
Tässä vielä sama selvennettynä.
Kookosmamman lounassalaatti
jäävuorisalaattia
kurkkua
paprikaa (mieluiten punaista)
oliiviöljyä
balsamiviinietikkaa
(hunajaa, suolaa, pippuria)
päivän proteiini
Pilko salaatti, kurkku ja paprika, ja heitä ne isoon kulhoon. Lorauta päälle reilulla kädellä oliiviöljyä ja vähän pienemmällä kädellä balsamiviinietikkaa. Jos päivän proteiini ei tule kastikkeen kera, voit jatkaa maustamista tipalla hunajaa sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Muitakin mausteita saa toki käyttää, mutta itse olen jumittunut tälle linjalle.
Tämän perheen luottotuotteet. Kuvan lautanen on kaunistelua, koska yleensä syön salaattini brutaalisti samaisesta muovikulhosta, jossa olen sen sekoittanut. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä mietit?