Pikkumies kasvaa ja kehittyy

Voi tuota rakasta pientä päristäjää! Tällä hetkellä meillä ei jakseta keskittyä niinkään liikkeelle lähtöön, vaan jutusteluun. Meidän pojasta lähtee ääntä - korkealta ja kovaa - mutta on mukaan tullut myös hieman perinteisempää jokellusta. Eilen ainakin todistin selvän ba-ba-ba -lausahduksen! Ruokailuhetkiin ja aamuheräämisiin on otettu mukaan päristelyä ja riemunkiljahduksia satelee aina kun on kivaa. Eivätkä vanhemmat voi koskaan kyllästyä tämän pienen ihmisen nauruun.

Yöaikaan kuunellaan edelleen korvia vihlovaa huutoa, joka on kuitenkin viime aikoina vaiennut aiempaa nopeammin. Unikoulu jatkuu edelleen, mutta vaihdoimme välissä hieman taktiikkaa. Löysin netistä ohjeet Pick up put down -unikouluun, joka tuntui meidän tilanteeseemme sopivammalta vaihtoehdolta. Muutama yö tätä nostelua tehtiin, mutta tällä hetkellä yölliset rauhoittelut eivät välttämättä vaadi sängystä nostamista. Ainakaan joka kerralla. Yhdistimme siis tassutteluun tämän nostelun, jos pelkkä silittely ei näytä riittävän.  Samalla päävastuu rauhoitteluista siirtyi isältä äidille, jolla tuntuu yöaikaan olevan pidempi pinna. Päivällä ei niinkään. Suosittelen korvatulppia kaikille, jos huuto ei meinaa silittelyllä lakata. Ainakin omaa kärsivällisyyttä se lisää huomattavasti, vaan toimisiko sama kikka päivälläkin? Pääasia kuitenkin on, että lapsi oppii nukahtamaan omaan sänkyynsä ja unipätkät pitenevät. Ainakin nukahtaminen on nyt nopeampaa, eikä tunnin huutokonsertteja tarvitse kärsiä.

Maanantaina kävimme pitkästä aikaa neuvolassa, ja olihan sitä kasvua tullut ihan virallisestikin! Painoa oli viidessä viikossa kertynyt reilut 500 g ja pituutta vajaat 3 cm! Strategiset mitat ovat nyt siis 7630 g ja 71 cm! Ikää herralla on nyt 6 kk ja puolitoista viikkoa päälle. Ilmankos nuo 68-koon vaatteet jäivät jo pieniksi ja osa 74-kokoisista alkaa kiristää. Onnistuin huutamaan huuto.net:n kautta parikin vaatepakettia, joten 80-koon vaatteita alkaa löytyä tulevaisuuden varalle.

Viikko sitten, ystävänpäivän ratoksi, vanhemmat saivat riemun aihetta, kun huomattiin että pojan suuhun oli puhjennut ensimmäinen hammas! Tai ehkä jopa molemmat alaetuhampaat, koska toinenkin pilkisti jo. Hampaat ovat nyt yhtä paljon esillä ja vanhemmilla on kova pohdinta siitä, mitä vauvakirjaan osaisi kirjoittaa tuon toisen hampaan kohdalle. Hieman tämä yllätti, vaikka hampaita niin kovin jo odotettiin.

Pojan kasvaessa hänen kanssaan voi tehdä tai harrastaa enemmän ja enemmän. Vauvajumppa olohuoneen matolla saa naurun aikaan ja äidin hengästymään. Vauvauinnit ovat alkaneet sujua, ja vielä loppupiirissäkin jaksetaan räiskiä vettä ja kiljahdella iloisesti. Jokaviikkoisessa vauvakerhossa järjestetyt aktiviteetit alkavat myös olla Miehenalulle sopivia - toisin kuin vajaan 4 viikon iässä, jolloin kerhoilu aloitettiin. Muskariinkin olisi äidin mieli tehnyt, mutta tällä kylällä ei näin pienten ryhmää saatu tänä keväänä kasaan. No, ehtiihän sitä! Liika tekeminen voi kostautua sekin, koska pienemmänkin päiväohjelman valmistelu saattaa viedä puolet päivästä ja sekoittaa uni- ja ruokarytmejä koko päivän osalta. Päivä kerrallaan, jokaisesta nauttien!