Uniharjoituksia

Miehenalku kasvaa ja kehittyy, kuten vauvojen on tapana. Huomasin viikonloppuna, että 74 kokoiset bodyt ovat juuri nyt sopivia ja osa 68 koosta jo aivan liian pieniä. Apua! Tulee kiire alkaa miettiä seuraavien vaatteiden hankintaa, koska kokoa 74 on melko rajoitetusti ja sitä suurempaa ei juurikaan. Kaapit alkavat täyttyä pieneksi menneistä vaatteista, joten ehdottomasti suosittelen ostamaan mahdollisimman suuren osan vauvanvaatteista käytettynä, esimerkiksi kirppareilta tai netistä. Näin mekin olemme tehneet. Sama koskee muita tarvikkeita, kuten vaunuja, pinnasänkyä, leluja, leikkimattoa, syöttötuolia, hoitopöytää, kantoliinaa ja kantoreppua. Uutena olemme hankkineet lähinnä auton turvakaukalon ja telakan sekä muutamia pienempiä tavaroita. Rahaa säästyy ja luonto kiittää!

Viime kuukausina tämän talon yöt ovat olleet melko katkonaisia, koska Miehenalku on nukkunut lyhyissä pätkissä ja enimmäkseen minun kainalossani. Nyt kun kiinteitä aterioita menee jo aamupuuro, 2-3 soseateriaa sekä iltapuuro, on jatkuva yösyöminen turhaa ja häiritsee kaikkien unta. Meillä kun on herätty joinain öinä tunnin välein! Niinpä päätimme viikko sitten aloittaa kotiunikoulun eli opettaa poikamme nukkumaan ja nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä.

Alkuun yösyötöistä luopuminen tuntui vähän haikealta, koska olihan se kuitenkin aika ihanaa nukkua pieni mies kainalossa. Arvostan kuitenkin untani, ja koska en ole kokonaista yötä nukkunut viimeiseen kuuteen kuukauteen, on kaikkien kannalta parempi että yöllä nukutaan ja päivällä syödään. Myös samassa jäykässä asennossa mukkuminen oli pidemmän päälle puuduttavaa. Jo raskausaikana piti totutella nukkumaan kyljellään, joten on kai se jo minullakin oikeus nukkua siinä asennossa mikä parhaalta tuntuu! Ja onhan se parempi myös Miehenalulle saada nukkua pidempiä pätkiä kerrallaan ja totutella siihen, että yöt ovat nukkumista varten. Yöimetyksestä vieroittaminen lienee kuitenkin helpompaa nyt, kuin vaikkapa puolen vuoden päästä. Siispä tuumasta toimeen.

Idea meni suurin piirtein tassu-unikoulun ohjein. Parhaat vinkit ja potkua päätökseen sain kuitenkin tämän blogikirjoituksen myötä.
Meillä päävastuun tassuttelusta eli lapsen rauhoittelusta ja nukuttamisesta otti Mies. Minulla ei olisi ehkä kärsivällisyys ja usko riittänyt, minkä lisäksi isä on neutraalimpi henkilö tyynnyttelemään ja vieroittamaan yötissistä, kuin maidolta tuoksuva äiti. Kiitokset siis rakkaalle Miehelleni!

Iltatoimet tehtyämme poika laitetaan sänkyynsä, mieluiten hieman hereillä joskin unisena. Tapanani on imettää viimeiseksi, joten sylissä torkahteleva Miehenalku on siinä kohtaa aika siirtää sänkyyn. Yösyöttöjä on vältettävä ajalla 23-06, joten jos vauva herää itkemään eikä rauhoitu itsekseen, hänet rauhoitetaan nukahtamaan uudestaan. Toisinaan siihen menee enemmän aikaa, mutta pikku hiljaa nukahtamisesta on tarkoitus tulla yhä helpompaa. Vauva tuntee olonsa turvalliseksi aikuisen läsnä ollessa ja oppii nukahtamaan itsekseen.

Ensimmäisestä yöstä jäi jäljelle päänsärky, kuunneltuamme aamuyöstä pienen ihmisen huutoa 45 minuuttia. Loppujen lopuksi unipätkät venyivät kuitenkin aiempaa pidemmiksi ja yö meni vain yhdellä syötöllä. Kello 8 tämä pieni mies heräsi juttelemaan, mutta viihtyi sängyssään yhdeksään asti. Taisipa välillä itsekseen vähän torkahtaakin.
Toinen yö meni jo vähemmillä huudoilla, 15-30 min, mutta poika nukkui lähes 7 tuntia yhtä kyytiä, mikä oli kirkkaasti tähänastinen ennätys.

Kolmas ja neljäs yö olivat kaikkein parhaita. Illalla nukahdettiin saman tien ja yöllä herättiin vain kerran, mutta unen päästä saatiin kiinni ilman vanhempien puuttumista. Kolmantenä yötä Miehenalku veteli sikeitä yli 8 tuntia putkeen, kävi syömässä klo 6 ja jatkoi sen jälkeen uniaan vielä aamu yhdeksään saakka! Neljäntenä hän pisti vielä paremmaksi, nukkuen yhdentoista tunnin pätkän! Sinä aikana hän heräsi todistettavasti vain kerran, nukahtaen lopulta itsekseen. Olemme todella ylpeitä pojastamme, mutta myös huojentuneita, koska näiden öiden oli pakko tarkoittaa, että myös meidän lapsemme kykenee nukkumaan kokonaisia öitä.

Viimeisimmät yöt ovat olleet vähän katkonaisempia, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee. Päiväunetkin ovat nyt venyneet 30-60 minuutista jopa kahteen ja puoleen tuntiin, Pari kertaa olen saanut käydä herättelemässä, kun on ollut aika lähteä ulos.

Päiväunilta melkein herännyt poika.

Nyt kun yösyötöt ovat jääneet pois, sitä haluaa pitää entistä tarkemmin kiinni päivän aikana tapahtuvista imetyksistä, ettei koko lysti loppuisi ihan vielä. Myös riittävä seurustelu ja sylittely pikkuisen kanssa on tullut entistä tärkeämmäksi, koska läheisyyden määrä on vähentynyt pojan nukkuessa nyt omassa sängyssään.

Vaikka pojallamme on vasta (melkein) kuusi kuukautta ikää, alkaa jo tietty vauva-aika olla ohi. Vauvahan meillä vieläkin asustaa, mutta kasvu on niin nopeaa ja kehitystä tapahtuu, että on se vain uskottava kun vanhemmat tädit muistivat raskausaikana kehoittaa nauttimaan joka hetkestä.

Siispä, nyt on nyt ja eläkäämme tässä hetkessä. Huomenna on päivä uus ja voisinpa seuraavan postaukseni omistaa pitkästä aikaa jollekin herkulle, jota on tullut kokkailtua.