Projekti: Lämpöä tupaan

Muutimme taloomme vasta viime kesänä, joten tämä on ensimmäinen talvi oman katon alla. Jo syksyn tullen viileä hiipi huoneisiin ja kovien pakkasten tullen olimme jo helisemässä. Olohuoneen komea takka ei ollutkaan aivan niin lämpöä tuottava, kuin mitä toivottiin. Keittiön puuhella lämmittää, mutta lähinnä sen ajan kun sinne lisää puita. Olohuoneessa ei ole tällä hetkellä ollenkaan pattereita, joten laitoimme keittiön patterin päälle. Myös alakerran makuuhuone on sähköpatterin varassa, yläkerta on puoliksi kylmillään.

Eteiseemme on asennettu ilmalämpöpumppu, jonka pitäisi tuoda hyvä lisä huoneilman lämpötilaan. Myös yläkerrasta löytyy toinen samanmoinen. Mutta ei se ollutkaan aivan niin yksinkertaista, koska pumpun vieressä on avoin rappu yläkertaan. Ja koska lämmin ilma kohoaa ylöspäin, lämmitimme alakerran sijaan myös yläkertaa, jossa emme paljoa oleskele. Yläkerran huoneet tulevat kunnolla käyttöön vasta myöhemmin.

Mikä siis avuksi? Kolmannet villasukat jalkaan ja lapaset käteen? Ei.

Saimme ylemmältä taholta vinkin, että ripustaisimme verhon rappuun eristeeksi. Ja viime viikonloppuna saimme vihdoinkin sen tehtyä. Ostimme kangaskaupasta pari metriä paksua villakangasta, joka vaikutti hintansa ja rakenteensa kannalta parhaalta mitä kaupalla oli tarjota. Kyselimme samalla verhotankoja, mutta käyttöömme sopivaa ei ollut markkinoilla. Siispä parempi pistää verstas pystyyn ja tehdä itse!

Minä olen meillä verhovastaava ja ompelin kesällä verhot olohuoneen ja keittiön ikkunoihin. Makuuhuoneesta verhot vielä puuttuvat, joten joitain projekteja on vielä kesken. Siispä hurautin edellisjouluna lahjaksi saamallani koneella kaksi saumaa ja valmista tuli! Sillä aikaa kuntosaliverstaassamme Mies teki taikojaan Miehenalun kummisedän toimiessa apumiehenä. Eipä aikaakaan kun pari pientä puupalikkaa ja harjanvarsi olivat saaneet uuden merkityksen. Pidemmittä puheitta, tässä vielä tilanne kuvitettuna.

Tanko paikoillaan, verho puuttuu.

Masterpiece no 1

Masterpiece no 2

Valmista tuli! Verho pitäisi tosin vielä lyhentää. Ja ehkä joskus tuunata värikkäämmäksi, etenkin jos se roikkuu tuossa myös tulevina talvina.

Kyllä muuten tarkenee ihan eri tavalla. Huoneilma nousi parilla asteella, rappu viileni useammalla. Ja kaikki ovat tyytyväisiä! Harmi ettemme saaneet tätä aikaan jo niillä kovimmilla pakkasilla, mutta nyt ei tarvitse pukea Miehenalullekaan enää kaksia villahaalareita ja pipoa, sisätiloissa.

Mitä me syömme? Osa 2

Vihdoin pääsen paasaamaan siitä missä menemme nyt, ja millainen ajattelu on julkaisemieni reseptien taustalla. Varoitan heti alkuun, että teksti on pitkä eikä sisällä minkäänlaista tieteellistä lähdeviitteistöä. En edes yritä avata valintojen taustoja tieteelliseltä pohjalta, koska en ole siihen pätevä. Asioista ovat kirjoittaneet minua viisaammat, joten jos joku asia jää mietityttämään tai on ristiriidassa ajatustesi kanssa - ota asiasta selvää!

Jäimme viime kerralla vähähiilihydraattisiin tunnelmiin, josta siirrymme nyt eteenpäin. Olimme siis muuttaneet ruokakaappimme sisältöä poistamalla muun muassa leivän, pastan, perunan, margariinin ja rasvattomat maitotuotteet. Toisin sanoen, siirtymällä pois siitä mitä viralliset tahot suosittavat. Uudet viralliset ravitsemussuositukset tulivat muuten juuri julki ja kunhan joskus aikaa on, haluan tutustua niihin tarkemmin. On niissä varmasti paljon hyvääkin, mutta ihan kaikkea en aio tälläkään kertaa noudattaa.Suositukset ovat jo saaneet kritiikkiä osakseen mm. D-vitamiini -suositusten osalta. Mutta takaisin meidän perheeseen.

Kun ruokavaliomme oli nyt laitettu uusiksi, heräsi kiinnostus aihetta kohtaan entistä enemmän. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut ruoasta ja ruoka-aineista, mutta lähinnä laihdutusnäkökulmasta. Koulutin itseni pikkuhiljaa tietämään miten paljon kilokaloreita on esimerkiksi omenassa tai lasissa maitoa. Vähähiilihydraattisuus toi mukanaan myös halun tietää, miten paljon hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa missäkin oli - ennen olin ollut kiinnostunut lähinnä rasvamääristä ja joskus salitreenin yhteydessä proteiineista. Hiilihydraatit menivät siinä sivussa, ihan sama paljonko niitä tuli syötyä. Jokaisen suupalan analysointi ei ole terveellistä, enkä sitä suosittelekaan. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että tiedän suurin piirtein mitä suuhuni laitan. Ainakin näin makroravinnetasolla, vaikken jatkuvaa analyysia syömisistäni teekään.

Jonkin aika VHH-piireissä pyörittyämme (ja karppausbuumin jyllätessä suomalaisessa mediassa) telkkarista tuli halvalla tuotettu tv-ohjelma Hei me karpataan!. Siitä lienee nyt noin kaksi vuotta. Ohjelmassa kaksi laihduttajaa yritti pudottaa kiloja karppaamalla ja samalla opeteltiin kokin johdolla laittamaan vähähiilihydraattista ruokaa. Sarja oli jokseenkin vitsi, koska se ei mielestäni keskittynyt olennaisiin asioihin. Tärkeämpää tuntui olevan muun muassa leivän leipominen, teollisten karppivalmisteiden mainostus ja keinotekoisten makeutusaineiden (väärin)käyttö, joka on kaukana luonnollisesta ravinnosta. Mutta oli sarjassa jotain hyvääkin. Laihduttajia ohjeistanut lääkäri Olli Sovijärvi oli sarjan ainoa henkilö, jolla oli oikeasti hyödyllistä sanottavaa. Ollin kootut vinkit saa muuten (ainakin vielä) lukea täältä. Tietysti kiinnostuimme, kuka tällainen Sovijärvi oikein oli, ja siitä pääsemmekin kohta päivän aiheeseen.

Googlailu johti Jaakko Savolahden pitämään Helsinki Paleo -blogiin, jonka podcasteissa Savolahti ja Sovijärvi vastailivat kuuntelijoiden kysymyksiin ja tutustuttivat myös meidät paleoruokavalioon.
Samasta aiheesta ei Suomessa ole muita podcasteja tarjolla ja tämäkin koki nyt tammikuussa viimeiset hetkensä. Onneksi jaksot ovat kuitenkin vielä kuunneltavissa sitä haluaville. Maailmalla (lue: etenkin Jenkeissä) tämä suuntaus osoittaa hitaasti kasvavaa suosiotaan, joten myös asiasta tietoisia valistajia alkaa olla sitäkin enemmän tarjolla. Robb Wolfin blogi ja podcastit, kirjaa unohtamatta, taisivat olla suomalaisherrojenkin perimmäinen tietopankki. Itse olen kuunnellut enemmän Sarah Fragoson myötävaikuttamia podcasteja (Paleo lifestyle and fitness / Paleo Talk) sekä hamstrannut hänen keittokirjojaan. Kuuntelemista on riittänyt monelle kävely- ja vaunulenkille ja kesällä puutarhanhoito sujui kuin siivillä kuulokkeet korvilla. Samalla myös englannin kielen taidot vahvistuvat! Vaatii tietysti sen, että aihe (ja ravintoasiat) edes jollain tasolla kiinnostavat kuuntelijaa.Tai lukijaa, jos joku on jaksanut lukea tänne asti.

"Kivikautista" ravintoa sydämelle.

Helsinki Paleon podcasteja kuunnellen pääsimme pikku hiljaa selville siitä, mikä tämä tälläinen ravintohömpötys oli olevinaan. Paleo tulee sanasta paleoliittinen eli käytännössä on kyse kivikautisesta ruokavaliosta. Tarkoitus ei ole syödä kiviä, tai että kaikki ruoka tulisi metsästää ja keräillä ympäröivästä luonnosta ja asua luolassa, vaan yrittää syödä mahdollisimman luonnollista ja vähän prosessoitua ruokaa. Sellaista ruokaa, jonka voidaan olettaa olevan ihmisille tarkoitettu. Ruokavaliossa on vahva evoluutionäkökulma eli ajatus siitä, ettei elimistömme ei ole vielä kehittynyt ottamaan vastaan viljoja ja muita uuden ajan tuotteita. Evoluutioteoriaan uskovana tämä kuulosti minusta varsin järkeenkäyvältä ja kokeilun arvoiselta. Niinpä mekin lähdimme kokeilemaan.

Mutta mitä paleoruokavaliossa sitten syödään ja mitä ei? Tapoja on monia ja tämänkin asian voi ottaa ihan niin vakavasti kuin haluaa. Tietyt perusperiaatteet voi kuitenkin koota yhteen ja tässä Jason Seibin tekemä kooste (kuva kirjasta The Paleo Coach, s. 12).

Omin sanoin kuvattuna (ja miten minä olen asian ymmärtänyt) homma menee ruuan osalta suurin piirtein näin.


Syö:

*vihanneksia (kasviksia, juureksia), marjoja ja hedelmiä (kohtuudella, niiden sisältämän hedelmäsokerin vuoksi). Juureksista bataattia pidetään perunaa terveellisempänä vaihtoehtona. Meillä syödään paljon kasviksia ja juureksista eniten porkkanaa ja bataattia. Emme siis enää laske hiilareita, kuten aiemmin. Marjoista tämän hetken hitti ovat viime kesänä kerätyt ja pakastetut mustaherukat. Hedelmistä banaaneja kuluu eniten, mutta yritän itse välttää liikaa hedelmien syömistä juurikin niiden sisältämän sokerin vuoksi.

*lihaa (mieluiten luomuna, esim. ruohoruokittua nautaa), kalaa ja muita mereneläviä. Luomulihaa syömme vain harvoin, koska se on hinnoissaan eikä tarjontaa peruskaupoissa ole. Meillä kuluu eniten naudan jauhelihaa ja kokolihaa, sekä possua kokolihana. Näissäkin olemme merkkiuskollisia, emmekä koskaan erehdy ostamaan rypsipossua. Parasta käytössämme olevaa lihaa on luomukyyttö, jota olemme muutamaan otteeseen hakeneet läheiseltä tilalta. Tehotuotettua broileria syömme nykyään vain harvoin, mutta kalaa pitäisi kai syödä useammin.

*kananmunia (mieluiten luomua tässäkin) Munien käytöstä kirjoitinkin jo aiemmin. Mutta meillä niitä kuluu paljon, koska syömme lähes poikkeuksetta munia aamupalalla ja joskus muillakin aterioilla.

*rasvaa (extra neitsyt oliiviöljy, neitsyt kookosöljy, voi) Meillä voi on paistamisessa nro 1. Paleosti ajatellen kirkastettu voi eli ghee olisi vieläkin parempi, koska siitä on poistettu maitoproteiinit, jolloin jäljelle jää vain rasvaa. Oliiviöljyä käytämme marinadeissa ja salaatissa kastikkeena. Kookosöljyä syön useimmiten suoraan purkista esimerkiksi pähkinöiden kaverina, mutta se on myös oiva rasva paistamiseen ja ruoanlaittoon tai leivontaan.

*pähkinöitä ja siemeniä kohtuudella (sisältävät paljon omega-6 rasvahappoja, eivätkä ole kovin helposti sulavia) Pellavansiemenrouhe ja parapähkinät ovat meillä ne, mitä syömme tästä osastosta eniten. Pellavaa lisään pirtelön joukkoon ja parapähkinöitä syön sellaisenaan esimerkiksi välipalana.

Vältä:

*viljoja (erityisesti gluteenia sisältävät, kuten vehnä, ruis, ohra) Meidän perheessä syödään valkoista riisiä silloin tällöin, joka on suhteellisen vaaraton ja hyvin siedetty. Kaura on käytössä Miehenalun puuroissa ja joskus harvemmin leivonnassa. Leivonnassa käytämme mantelijauhoja, kookosjauhoja ja gluteenittomia leivontajauhoja, jotka sisältävät pääosin vehnätärkkelystä. Tässä siis poikkeamme linjasta, vaikka gluteenittomuus pitääkin. Nämä jauhot ovat tulleet kuvioon mukaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana, kun hölläsimme vähän otetta oman tasapainon löytämiseksi. Käyttö ei kuitenkaan ole päivittäistä vaan keskittyy lähinnä viikonloppuihin, kun haluamme herkutella.
Virallista keliakiadiagnoosia ei meidän perheestä löydy, mutta itse diagnosoitua gluteeniherkkyyttä kyllä. Tämä onkin varsin yleinen vaiva, vaikkei yhtään niin tiedostettu kuin olisi tarpeen. Moni vaiva helpottuisi ja jopa poistuisi, jos viljat jätettäisiin kokonaan pois ruokavaliosta.

*maitotuotteita (etenkin ne rasvattomat ja prosessoidut). Syynä maidon proteiinit, jotka aiheuttavat hallaa suolistossa. Voita käytetään meillä päivittäin, juustoa silloin tällöin. Joskus harvemmin jälkiruoissa kuohukermaa ja/tai rasvaista maitorahkaa. Niillä on kuitenkin seurauksensa, joten kovin usein ei vatsaansa kipeäksi halua.

*sokerit ja keinotekoiset makeutusaineet. Myös kalorittomilla makeutusaineilla on vaikutusta kehoon ja ne voivat nostaa verensokeria lähes sokerin tavoin. VHH-aikoina kokeiluun tuli stevia-jauhe, jota tulee silloin tällöin lisättyä jälkiruokiin sokeria korvaamaan. Eniten käytän kuitenkin hunajaa, mutta leivonnassa joskus myös tavallista sokeria. Uutena tuttavuutena kookospalmusokeri, joka on valkoista sokeria parempi vaihtoehto. Yritän kuitenkin pitää määrät maltillisina ja käyttö rajoittuukin pääosin leivontaan.
Emme syö karkkia tai muita makeisia, paitsi tummaa suklaata joka on paheemme. Tämän hetken suosikki on Rainbown 78 % kaakaota sisältävä suklaa, joka on paitsi hyvää myös edullista. Eikä se sisällä maitotuotteita, kuten esim. Maraboun vastaavat (joita ostimme ennen). Mikään ei toki voita raakasuklaata, mutta kellä sellaiseen on varaa useammin kuin kerran pari vuodessa?

*teolliset kasvirasvat, kuten kasviöljyt ja margariinit (hyvin pärjää ilmankin!) Rypsiöljyä käytämme majoneesin tekemiseen silloin tällöin ja lisään sitä myös Miehenalun soseisiin, jotta niistä saisi edes vähän energiaa. Maultaan rypsi on miedompaa kuin esimerkiksi oliiviöljy, joten siksi näin.

*palkokasvit (maapähkinät, pavut) Näitä syömme hyvin harvoin. Joskus tulee ostettua papuja salaattia tai jauhelihakastiketta varten, mutta ei edes joka kuukausi. Maapähkinät jätimme, kun tajusimme etteivät ne ole pähkinöitä.

*soija (tätä nyt ei tule syötyä muutenkaan)


Usein ajatellaan, ettei tällaista noudattava voi syödä juuri mitään tai että ruoanlaitto olisi jotenkin erityisen vaikeaa. Ei minusta. Harjoittelemalla oppii ja löytää korvaavat tuotteet. Esimerkiksi ruokakerma vaihtuu helposti kookoskermaan ja puuromaito mantelimaitoon tai riisimaitoon. Joitain ruoka-aineita ei voi korvata, mutta nopeasti oppii elämään ilmankin. Kyseessä ei siis ole mikään mullistava laihdutusruokavalio vaan elämäntapa, jonka mukaan mennään arjessa ja juhlassa. Se tuntuu sopivan meille hyvin ja sillä mennään

Kuten Jason Seibin kaaviosta näkyy, ei ole kyse pelkästä ruokavaliosta vaan elämäntavasta. Siihen kuuluu hyvän ravinnon lisäksi riittävä unen saanti, stressin minimointi ja oikeanlaisen liikunnan harrastaminen.Väittävät, että ihanteellista olisi, jos treenaisi kuntosalilla vapailla painoilla ja riittävän suurella kuormalla, harrastaisi kävelyä, tekisi venyttelyharjoituksia ja halutessaan intervallityyppistä treeniä. Yleisestä urheiluajattelusta poiketen, pitkäkestoista cardioharjoittelua pidetään kehon tulehdustilaa lisäävänä, joten pitkät juoksulenkit ja kuormittavat hikijumpat eivät kuulu tähän.
Itse olen varsin tyytyväinen näihin ajatuksiin, vaikka aikanaan tykkäsin hölkkälenkeillä käydä. Vaunujen kanssa kävely luonnistuu kuitenkin helpommin, joten olen tyytyväinen siihen. Omalla kotisalilla kuntosaliharjoittelu onnistuu varsin mallikkaasti, joten enää tarvitsisi muistaa venytellä. Intervallit jätän hamaan tulevaisuuteen, asia kerrallaan.

Yritämme Miehen kanssa saada riittävästi unta, mutta pienen vauvan kanssa se ei aina onnistu. Nukkumaan tulee mentyä turhan myöhään ja Miehellä on herätys klo 6-7 maissa töihin. Miehenalku pitää huolen siitä, etten nuku yli 3 tunnin pätkiä kerrallaan, ja että heräämme aamulla aikaisemmin kuin mitä äiti haluaisi. Ihanteellista olisi, jos joka yö saisi 8-9 tuntia unta yhteen putkeen. Tarkoituksena olisi aloittaa piakkoin Miehenalulle unikoulua, jotta yöheräämiset vähenisivät.

Ja mitä tulee stressiin... voiko siltä välttyä? Yleensä stressi johtuu tekemättömistä asioista, joten parhaiten sitä saisi lievitettyä tekemällä nämä takaraivossa kolkuttavat jutut alta pois. Hyvä olisi myös oppia olemaan stressaamatta, etenkään turhista. Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Itsensä rentouttaminen ja meditaatio ovat monelle apu kehon ja mielen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tapoja on monia, kunhan mielensä saisi tyhjennettyä edes hetkeksi kaikesta siitä kuormasta, jota päivittäin kannamme. Tässä kohtaa minulla on vielä kehittämistä, koska en ole vielä etsinyt/löytänyt omaa tapaani. Siispä haastan nyt itseni vähentämään älypuhelimen räpläämistä ja keskittymään olemaan enemmän läsnä pojalleni. Imetystilanteet ovat tällä hetkellä oiva paikka rentoutua, joten taidanpa jatkossa jättää useammin puhelimen toiseen huoneeseen. Ei se säteily tee hyvää pienelle muutenkaan.

Näin siis meillä, mitenkäs teillä? Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei paluuta entiseen enää ole, vaikka tottumukset voivatkin elää ja kehittyä eri suuntiin. Olen tyytyväinen siihen mihin on tultu, mutta tärkeää on tehdä omia päätöksiä ja poikkeuksia sääntöihin, jos siltä tuntuu. Omaa kehoa kuunnellen oppii tuntemaan, mikä on itselle hyväksi. Eikä haittaa myöskään ottaa asioista selvää ja tutkia, millainen ruokavalio ja elämäntapa takaisi terveellisen ja hyvän elämän. Se mikä toimii minulle, ei välttämättä toimi sinulle. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan kyseistä ruokavaliota edes (mm. Robb Wolfin kehoittamat) 30 päivää, etenkin jos sinulla on terveytesi kanssa ongelmia. Siinä ei menetä mitään, mutta voi voittaa sitäkin enemmän.

Loppuun vielä hieman tuotesijoittelua kirjahamsterilta. Myönnän häpeäkseni, etten ole saanut noita asiakirjoja vielä luettua, mutta ovat kyllä työn alla. Tulen sitten joskus jakamaan viisauttani, kun olen sitä lisää kerännyt. Olen siis aloittanut keittokirjoista, joiden reseptejä tulette saamaan silloin tällöin. On muuten pienet piirit, koska Robb Wolf, Jason Seib ja Sarah Fragoso ovat tuttuja keskenään, ja Danielle Walker oli joskus vieraana Paleo lifestyle and fitness -podcastissa. Näin altis olen kuuntelemalleni "propagandalle".

Mitä me syömme? Osa 1

Blogin alusta asti olen halunnut kirjoittaa siitä, miten meidän perhe syö ja mitkä periaatteet ruokavalintojamme ohjaavat. Ajatuksena oli kirjoittaa hieno tieteellinen spektaakkeli aiheesta, mutta taidan nyt madaltaa rimaani hieman ja kirjoittaa ihan vain omin sanoin, mitä me - minä ja Mieheni - ruoasta ajattelemme. (Miehenalku ilmaisee kyllä selvästi mielipiteensä hän myös, mutta ei valitettavasti saa vielä toivoa mitä milläkin aterialla hänelle tarjoillaan.) Pitkä pätkä tästä tulee joka tapauksessa, joten toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti. Jotta sanamäärä pysyisi edes jotenkin kohtuudessa, on minun pakko jakaa tarina kahtia ja julkaista kahdessa osassa.

Reilut kaksi vuotta sitten söimme vielä perinteisen suomalaisen ohjeistuksen mukaisesti. Ruisleipää ja sydämelle terveelliseksi mainostettua kasvismargariinia kului kuten kellä tahansa normisuomalaisella. Miehen bravuuri oli tonnikalapasta ja minun bravuurini olivat itse tehdyt porkkanasämpylät. Emme miettineet ruoan laatua tai sisältöä sen tarkemmin, koska tärkeää oli lähinnä että ruoka maistui hyvältä. Ensitreffeillämme söimme vehnätortilloja ja ensimmäisen kesän aikana ahmimme jäätelöautosta ostamiamme herkkuja.

Se mitä näistä ajoista on nyt jäljellä, on vaatimus ruoan herkullisuudesta. Se mitä on tullut lisää, on huomion kiinnittäminen laatuun ja ruoka-aineiden valintaan. Reilut pari vuotta sitten katsoimme dokumenttielokuvan Ajan henki. Se on suomalaisten talkootyöllä ja pienellä budjetilla toteuttama pätkä, joka on saanut inspiraationsa kansainvälisestä Zeitgeist-liikkeestä. Dokumentti käsittelee suuria yhteiskunnallisia aiheita, voisiko jopa sanoa kipupisteitä. Se miten tämä liittyy meidän ruokavalioomme, on dokumentissa haastateltu lääkäri Antti Heikkilä. Hän puhui mm. länsimaisen ruokavalion vaikutuksesta terveyteemme ja sairastumiseemme, ja muistan lähinnä hänen lausahduksensa siitä, että esimerkiksi hyvin yleistynyt syöpä on "man made disease" eli ihmisten elintavoillaan aiheuttama sairaus. Tämä ajatus herätti ja sai ottamaan selvää, kuka tämä Heikkilä oikein oli ja millaisia asioita hän ajaa. Ja ennen kaikkea, miten paljon ja millä tavoin syömämme ruoka oikeasti vaikuttaa terveyteemme?

Tiemme johti siis Suomen tunnetuimman vähähiilihydraattisen (VHH) ruokavalion puolestapuhujan blogin ja kirjojen ääreen. Samoihin aikoihin löysimme ruotsalaisen VHH-ajattelijan, ruotsalaisittain LCHF (engl. sanoista: low carb high fat), lääkäri Andreas Eenfeldtin, jonka kirjan Ruokavallankumous luimme. Myös hän pitää blogia, nimellä Kostdoktorn. Näiden kahden herran ruokavalioajatukset eivät mene ihan yks yhteen, mutta heidän kirjoistaan ammensimme tärkeää tietoa omaan ruokavaliomuutokseemme.

Vakuutuimme aiheesta ja siirryimme noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. En halua käyttää sanaa karppaus, koska roskamediassa se on ymmärretty täysin väärin ja karppaajia pidetään lähinnä pelleinä. Mutta siis, karsimme ruokavaliostamme pois leivän, perunan, pastan, riisin, sokerin, maidon ynnä muun lähinnä hiilihydraatteja sisältävän sapuskan. Pastan ja muut lisukkeet korvasimme salaatilla ja kasviksilla, kuten kukkakaalilla ja parsakaalilla. Kaupan leivän tilalle teimme silloin tällöin mantelileipää, jota jo blogissanikin mainostin. Maustetut jogurtit vaihtuivat rasvaisempiin versioihin, turkkijuguun ja rasvaisempaan rahkaan. Aamupalat muuttuivat kaurapuurosta ja ruisleivästä kananmuniin (ja joskus myös pekoniin tai makkaraan).

Ajatuksena siis on, että liika hiilihydraatti nostaa verensokerin pilviin ja lisää insuliinin eritystä, jonka tehtävänä on laskea verensokeria. Tälläiset vaihtelut eivät ole terveydelle edullisia, mutta sen lisäksi insuliini varastoi rasvaa, ollen olennaisena osana lihomisprosessissa. Mielestäni kuulostaa järkevältä kiinnittää huomiota siihen, mitä suustaan alas laittaa. Jos ravinto sisältää vähemmän hiilihydraatteja, pysyy verensokeri tasaisempana eikä insuliinipiikkejä tai verensokerin nousuja tule. Vähähiilihydraattinen ruoka sisältää käytännössä enemmän rasvaa, joten se myös pitää paremmin kylläisenä. Ajatuksena on syödä vähemmän prosessoituja tuotteita. Margariini siis vaihdetaan voihin, rasvattomiksi käsitellyt maitotuotteet täysrasvaisiin, suositaan luomua ja niin päin pois. Vähähiilihydraattinen ei suinkaan tarkoita samaa kuin hiilihydraatiton, ja onkin eri koulukuntia siinä, minkä verran hiilihydraatteja on sopiva määrä. Jotkut pitävät 100-150 gramman päivittäistä määrää itselleen sopivana, toiset pitävät määrän alle 20 grammassa. Tapoja on monia ja liian tarkasta laskemisesta saa vain päänsä kipeäksi ja stressitasot kattoon.

Tämä oli ensimmäinen isompi, ja ehkäpä se isoin, ruokavallankumous meidän keittiössämme. Pikku hiljaa tuli luonnolliseksi sivuuttaa kaupassa leipä- ja keksihyllyt ja jättää jäätelöt pakastealtaaseen. Kasvisten käyttö lisääntyi ja tuli etsittyä uusia ruokaohjeita, joiden avulla kokata vähemmillä hiilihydraateilla. Matka kohti sitä omaa ruokavaliota ja ruoka-ajattelua oli kuitenkin vielä kesken ja haki muotoaan, josta lisää seuraavassa postauksessa.

Lisää talvimaisemaa vaunulenkiltä. Rakastan puita ja lumiset puut ovat erityisen kauniita!

Suhteeni ruokaan

Minun on ollut jo (blogini historian mittakaavassa) pitkään tarkoitus kirjoittaa tarkemmin siitä, miten meidän perhe syö ja miksi. Ruokavalioita on laidasta laitaan ja virallisia suosituksia ulottuen ainakin sinne toiseen laitaan.

Haluan aluksi pohdiskella hieman menneitä, eli mistä minun ruoka-ajatteluni on lähtenyt liikkeelle ja miten se on muuttunut. Luvassa on siis paljastuksia, joista en ole puhunut ääneen montaakaan kertaa. Toivottavasti voin tämän myötä jättää nämä asiat taakseni ja jatkaa eteepäin sillä hyvällä tiellä, jonka olen onnistunut löytämään.

Olen aina ollut jonkin verran normaalipainon yläpuolella. Teini-iässä se alkoi vaivata siinä määrin, että ajatukset laihduttamisesta heräsivät. Lukion kolmannella lähdin kaverini kanssa Painonvartijoiden ryhmään mukaan ja sainkin karistettua reilut 10 kg. Siitä se kierre sitten lähti. Koko aikuisiän olen lueskellut erilaisista dieeteistä ja laihdutuskeinoista, kokeillen mm. Painonvartijoita, kaalikeittokuuria ja nutrausta. Välillä paino onkin lähtenyt hienosti laskemaan, palaten luonnollisesti pian entisiin lukemiinsa - ja ylikin. Olen jojoillut eestaas noin 20 kg sisällä.

Yleinen ajatukseni on ollut, että laske kalorit ja syö mahdollisimman paljon kevyttuotteita ja valitse aina vähäkaloriset vaihtoehdot. Tämähän on se yleinen ohje, jota kaikissa lehdissäkin toitotetaan. Niinpä minäkin olin light-tuotteiden suurkuluttaja vielä muutama vuosi sitten. Kevytjogurttia kului aamu-, väli- ja iltapaloilla (välillä paljonkin, koska eihän se lihota!), suosin ruisleipää, näkkileipää ja hapankorppuja, joiden päälle kasasin mahdollisimman vähärasvaista margariinia ja kalkkunaleikkelettä. Puuroon ja herkkuihin lisäsin makeutusainetta sokerin sijaan, koska siinähän ei ole kaloreita! Opiskeluaikana tentteihin lukiessa join suuret määrät light-colaa ja energiajuomia, että mieli pysyisi virkeänä. Kävin siis aspartaamilla ja kevytlevitteillä, joten ei mikään ihme, että toinen käsi haki kalorivajeeseen täydennystä herkkuosastolta. Tämä yhdistettynä liian vähäisiin uniin, satunnaiseen liikuntaan ja opiskelijabileisiin, on hyvin kaukana siitä miten pyrin elämään nyt.

Suhteeni ruokaan oli pitkään epätasapainossa. Himoitsin erityisesti makeita herkkuja, mutta samalla ahdistuin ajatuksesta, koska tiesin niiden lihottavan. Pyrin syömään kevyesti laihtuakseni, mutta samalla tein epäterveellisiä valintoja, jotka eivät pitäneet minua kylläisenä. Kaikesta piti tehdä ohjetta reilummat annokset, koska halusin syödä paljon. Usein santsasin, mikä oli ristiriidassa laihdutuspyrkimysteni kanssa. Mukaan tuli ajoittaisia ahmimiskohtauksia, jolloin hamstrasin herkkuja kaupasta (tuntien jo kassalla huonoa omaatuntoa tulevasta) ja söin ne kaikessa hiljaisuudessa itsekseni. Siitä seuraavaa morkkista yritin korjata liikkumalla useita tunteja, jotta saisin korjattua tekemäni vahingon. Purin ahdistustani paperille ja vannoin aloittavani "paremman" (vähäkalorisen) ruokavalion huomenna. Olin tyypillinen tunnesyöppö, eli söin niin ahdistukseen, iloon, väsymykseen kuin suruunkin. Pahimmat vuodet tällä saralla ajoittuivat opiskeluaikaan, jolloin elin pääosin sinkkuna ja painin ylikilojeni kanssa. Lopullinen muutos tapahtui pari vuotta sitten, kun seurustelimme Miehen kanssa ensimmäistä syksyä ja pistimme yhdessä ruokavaliomme uusiksi. Myös muu elämä on tällä hetkellä paremmin tasapainossa, joten tällaista ahmimistarvetta ei enää esiinny.

Tunnesyöjä olen jollain tasolla edelleen, enkä usko sen koskaan muuttuvan. Onneksi tämä päänsisäinen kamppailu on tullut vuosien mittaan yhä selvemmäksi ja pystyn jo käymään itseni kanssa keskustelua valinnoista. Myös Mies on omiaan palauttamaan minut maan tasalle, jos olen kaupassa ehdottelemassa herkkuosastolle suuntaamista. Tätä tapahtuu tosin nykyään harvemmin ja karkkihyllystä tarttuu mukaan vain noin 80 % tummaa suklaata.

Syön nykyään paljon fiksummin ja oikeaa ruokaa. Liian tiukka herkuttomuus ei sovi minulle, mutta herkkujen laatuun on tullut suurta parannusta. Puolen kilon irtokarkit ja maitosuklaalevyt ovat vaihtuneet pariin palaan tummaa suklaata, kookosöljyyn ja muutamaan pähkinään. Myös kuivatut luumut ovat herkkua. Leivonnaiset, joita nykyään teen, sisältävät entistä vähemmän sokeria ja ovat gluteenittomia ja useimmiten myös maidottomia. Myös se määrä mitä näitä itse tehtyjä tulee syötyä, on varsin maltillinen. Tykkään leipoa ja tehdä jälkiruokia, joten onneksi minulla on Mies niitä kannassani jakamassa. Voin siis syöttää hänelle suurimman osan. ;)

Halusin kirjoittaa nämä asiat auki, ennen kuin kerron tarkemmin siitä missä mennään nyt. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että olen päässyt kauas niistä entisistä tottumuksistani, joita pidin terveellisinä ja oikeina. Ja silti ihmettelin, miksen voinut hyvin ja päässyt hyvään kuntoon. Nyt ymmärrän mikä mätti omalla kohdallani, enkä voisi kuvitellakaan palaavani enää entiseen. Tästä on hyvä jatkaa!

Loppuun vielä talvinen kuva vaunulenkiltä. Kylmää ja kaunista!

Miehenalku +5 kk

Jos blogi otsikoidaan "Vauvaperheen arkea gluteenittomassa rintamamiestalossa", niin on ehdottomasti omistettava muutama postaus tuolle ensimmäiselle sanalle - vauva. Meidän vauva... <3

Viime viikolla rakas pikkumiehemme täytti 5 kuukautta! Kuukausipäivän tienoille osui myös viisikuukautisneuvola, jossa saimme päivitettyä tietoa Miehenalun strategisista mitoista. Poika on venähtänyt jo yli 68 sentin mittaan ja painoa tuohon hoikkaan varteen on tarttunut yli 7 kiloa. Nyt kun saisi hetken pidellä sitä lähes 20 cm lyhyempää ja 4 kg kevyempää vauvaa, jonka toimme kotiin viisi kuukautta sitten. Mahtaisi tuntua tuo ukkeli lähes jättiläiseltä!

Kyllähän se elämä aikalailla muuttui, kun vauvan toimme kotiin. Raskausaika meni hujauksessa ja vältyin suuremmilta pahoinvoinneilta. Miehenalku tuli maailmaan viikkoa ennen laskettua aikaansa ja hieman dramaattisin kääntein, mutta terveenä ja hyvin voivana. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Äidin rooli tuli minulle luonnostaan ja vauvan hoitaminen on sujunut alusta alkaen lähes rutiininomaisesti. Kuitenkin aina välillä  mietin, että onko tämä kaikki oikeasti todellista - vauva, äitinä oleminen, ihana Mies, oma talo.. Mutta on se! Joskus haaveistakin tulee totta.

Vaikka kaikki menisi miten luonnostaan, löytävät nuoret vanhemmat stressattavaa. Vauva nukkuu kovin hiljaa, hengittääkö hän vielä? Taas nukutaan, nukkuuko vauvamme liikaa? Miksi hän ei nuku päiväunia, saakohan tarpeeksi unta? Miksi unipätkät ovat välillä niin lyhyitä, ettei edes salille ehdi? Kuinka usein pitäisi syödä ja riittääkö maito? Nouseeko paino tarpeeksi? Miksei hän jo hymyile? Miksei naurua kuulu? Kuinka pitkään pitäisi osata pitää päätä koholla? Miksi hän lakkasi jokeltamasta ja kiljahtelee sen sijaan harvakseltaan? Kääntymään opittiin itsenäisyyspäivänä (jee!), mutta taantuiko hän, kun ei enää muutamaa päivää myöhemmin muistakaan miten homma meni? Miksei tutti pysy suussa eivätkä lelut käsissä? Miksi pää kääntyy vain toiseen suuntaan hoitopöydällä ollessa? Miksei vauvauinnista tule mitään, vaikka on nukuttu hyvin ja syötykin juuri ennen? Näitähän riittää...

Ja sama kysymystulva jatkuu.. Mikä vaippamerkki on paras ja mitä kokoa pitäisi tämän kokoiselle ostaa? Mikä on koliikkituttipullo ja auttaako se? Pitääkö joka syötön jälkeen röyhtäyttää, ja kauanko pitää jaksaa yrittää, jos ilmaa ei vain tule ulos? Kuinka usein vauvan vatsan pitäisi toimia ja miten auttaa ummetusta? Kuinka usein tuttipullot pitäisi keittää ja koituuko harmia, jos ei vain ehdi tai muista sitä suositusten mukaisesti hoitaa? Kuinka paljon vauvalle pitäisi pukea päälle - sisällä, ulkona? Minkä kokoisia vaatteita milloinkin käytetään, ja voiko tämän bodyn jo laskea liian pieneksi? Mitä pukea yöksi päälle? Mitä on sammas ja miten sitä hoidetaan? Tuleeko vauvallemme jo hampaita, vai johtuuko kuolaaminen ja nyrkkien järsiminen jostain muusta? Joko voimme aloittaa soseiden maistelun, kuinka paljon ja miten usein? Miten saada vauva syömään, jos alkulusikallisten jälkeen tulee kiukku, mutta nälkä olisi? Mikä vauvan valmisruoka on paras ja miten tehdä vauvalle ruokia itse? Millainen syöttötuoli olisi paras ja milloin istumisharjoitukset voi aloittaa? Mikä on paras tapa saada vauvan kynnet leikattua? Lista jatkuisi kai loputtomiin ja lisää kysymyksiä tulee joka viikko, ellei lähes päivittäin.

Vielä puoli vuotta sitten moni näistä asioista oli meille täysin vieraita, emmekä osanneet niitä edes kysyä. Nyt sitä tuntee itsensä varsinaiseksi asiantuntijaksi - ainakin oman lapsensa osalta. Tässä asiassa jos jossain, kokemus opettaa. Ja kokemus tuo varmuutta, joten jokaista pikkuasiaa ei tarvitse stressata vaan luonto hoitaa. Lisäksi on aina valmis internet, jonka hakukoneisiin voi syöttää askarruttavat kysymykset ja hop - heti löytyy vastaava keskustelu joltain vauva-aiheiselta sivustolta, jossa muut kokeneet jakavat viisauttaan. Joskus voi löytää jopa virallisempia sivuja, joissa on asiantuntijoiden kirjoittamaa ohjeistusta.

Sukulaiset ja tutut arvuuttelevat kilvan, keneen Miehenalku on tullut piirteissään - äitiin vai isiin. Aluksi hän näytti lähinnä omalta ihanalta itseltään, sitten löysin hänestä omia piirteitäni ja nyt olen alkanut näkemään hänessä selvästi isäänsä. Hartain toiveeni on, että ainakin luonnonkiharat hiukset periytyvät meiltä molemmilta. Siinä on sitten tädeillä ja mummoilla ihastelemista, ja pojalla itsellään aikanaan kauhistelemista. Oli miten oli, parempaa ja ihanampaa poikaa emme olisi voineet saada!

Pikaruokaa

Tämä päivitys on odottanut julkaisuaan (lähinnä kuvitustaan) kiltisti noin viikon ajan. On se mamman arki kiireistä varsinkin nyt, kun talvi lopultakin tuli ja pääsimme kokemaan, millaista vanhan talon asuminen on vähän kovemmilla pakkasilla. Puita saa hakea ja pilkkoa, takka lämpiää aamuin illoin. Viikonlopulta odotan eniten saunan lämpiämistä (ja lämmittämistä, vaikka jätänkin mielellään Miehen hommiksi), koska edellisestä kerrasta on jo pari viikkoa. Yleensä lämmitämme sen perinteisesti lauantaisin, mutta viime viikonloppu meni Miehen kotiseudulla rannikon tuntumassa. Se oli muuten Miehenalun toinen pidempi reissu poissa kotoa.

Jospa nyt tämän viikonlopun aikana pääsisi vähän pävittelemään, ettei jää blogin pitäminen ihan retuperälle heti alkuunsa. Asiaa olisi, kun saisi sen vielä kirjalliseen muotoon. Sen pidemmittä alkupuheitta kohti blogin "asiallista sisältöä"...

...Ja taas tehdään ruokaa jauhelihasta, mikäs sen helpompaa. Tällä kertaa jaan teille kastikeohjeen, joka on kulkenut keittiössämme jo... No, ainakin vuoden. Tämä oli niitä ensimmäisiä (ja ainoita) ruokia, joita Miehen kanssa kehittelimme, kun päätimme etteivät maitotuotteet kuulu enää jokapäiväiseen/-viikkoiseen ruokavalioomme. Ja mikäs muukaan tuli kermaa ja maitoa korvaamaan kuin ... kookos. Lupailin muuten "aikoinaan" tarkempaa sepustusta perheemme ruokavalion ja ruoka-ajattelun taustoista, mutta jostain syystä näitä ruokaohjeita tuntuu olevan helpompi kirjoittaa. Kyseisen lainen postaus on kuitenkin työn alla ja tulossa lähiaikoina, lupaan sen!


Olemme kutsuneet tätä seuraavaa ruokalajia joskus pikaruoaksi, koska se on sieltä nopeimmasta päästä (jos ei valmiiksi grillattua broileria lasketa, johon joskus hädän hetkellä sorrumme). Pikaruokaa se on myös seuraavana päivänä, kun valmis ruoka tarvitsee enää lämmittää. Siitä syystä teenkin aina isomman satsin kerralla. Ei tarvitse yrittää ehtiä laittaa kahta lämmintä ruokaa päivittäin.


Suosikkijauhelihakastike

Maistuu esimerkiksi salaatin kera (tai siihen sekoitettuna)!

800 g naudan jauhelihaa
1 sipuli
3-4 valkosipulin kynttä
1,5 tl suolaa
iso purkillinen herkkusieniä
150g tomaattisosetta
2 dl kookoskermaa
mustapippuria
chiliä
paprikajauhetta
oreganoa
basilika


Ota jauheliha huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista.

Pilko sipuli pieneksi ja kuori valkosipulin kynnet.

 

Ruskista jauheliha ja sipulit pannulla. Itse laitan molemmat samaan aikaan, jotta myös sipuli ehtii kypsyä tarpeeksi. Raaka sipuli on yksi suurimmista ruokainhokeistani.

Lisää murskattu valkosipuli ja muut mausteet, sekoita. Valkosipulia ei kannata paistella liikaa, koska se muuttuu helposti kitkerän makuiseksi.

Lisää herkkusienet...

...ja lopuksi tomaattisose ja kookoskerma.

Valmista on!

Mitä maksaa?

Kun nyt kirjoittamaan rupesin, niin laitetaanpa samaan syssyyn vielä tämän päivän kokkailuja. Pannut olivat taas tulilla ja puuhella liekeissä. Meno oli niin kuumaa, että palohälytinkin tuli testattua. Toimii! Mitään sen kummempaa ei tähän päivään sitten mahtunutkaan, rauhallinen sunnuntai kotona eilisistä lettukesteistä toipuessa.

Siitä on pitkä aika, kun meillä viimeksi kokattiin jotain maksasta. Se on kuitenkin yksi ravinnetiheimmistä ruoka-aineista, joita kaupasta löytyy, ja sietäisi sikäli saada sijaa ruokalistalla hieman useammin. Mies on sitä muutaman kerran ujuttanut karjalanpaistin joukkoon, mutta minä olen julistanut sen kumimaiseksi ja jättänyt suurimman osan maksoista hänen syötäväkseen. Ilmeisesti 3 tuntia uunissa on pienille maksanpalasille liikaa. Kokeilemalla oppii ja ensi kerralla erilainen lähestymistapa, ehkäpä? Mies on kuitenkin meillä paistimestari, joten en sano sen enempää. <3

Tänään maksa ei kuitenkaan joutunut pataan vaan pääsi pannulle. Maksa ei sellaisenaan ole mitään helpointa syötävää, ainakaan itselleni, joten on turvallisempaa ujuttaa se muun ruuan joukkoon, vähän kuin huomaamatta. Tänään sen piilotti pari pakettia jauhelihaa, josta lisää seuraavassa. Kaveriksi paistui lettupannulla juuresröstiä ja annoksen kruunasi puolukkasurvos.


Jauhelihamaksapihvit, n. 18-20 kpl

400 g jauhettua maksaa
800 g naudan jauhelihaa
4 munaa
3 pientä punasipulia
2 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
½ tl chilijauhetta (voisi kai olla enemmänkin)
½ tl valkopippuria
1 dl mantelijauhoja
1 rkl psylliumia





Ota jauhelihat hyvissä ajoin jääkaapista pöydälle lämpenemään, koska jääkaappikylmää lihaa ei kannata paistaa.

Jauheliha oli rasvaisempaa laatua, jotta lopputulos ei olisi niin kuiva.

Sitten maksan kimppuun. Tällä kertaa kaupasta ei löytynyt jauhettua maksaa, joten hienontaminen piti tehdä itse.

Poista veitsellä kalvo maksan pinnalta.

Leikkele maksapala pienempiin osiin...

... ja survo hienovaraisesti sauvasekoittimella. Lopputuloksesta ei välttämättä arvaisi, mitä se on.

Pilko punasipulit ja laita ne pannulle esipaistumaan, jotta ne olisivat varmasti kypsiä myös pihvien paistuttua. Paistamiseen käytetään tietysti voita.

Lisää maksaseokseen kananmunat, mausteet ja paistetut sipulit. Tämä helpottaa niiden sekoittumista jauhelihaan tasaisesti. Laita jauhelihat isoon kulhoon ja kippaa maksaseos joukkoon. Sekoita käsin.

Koska maksa on juoksevassa muodossa, on lopputulos melko löysä. Lisää joukkoon 1 dl mantelijauhoa ja 1 rkl psylliumia, jotka sitovat taikinan ja tekevät siitä paksumman/helpomman käsitellä.

Kuumenna paistinpannu liedellä ja lisää voi. Muotoile taikinasta sopivan kokoisia pihvejä ja heitä ne pannulle. Käsien kostuttaminen auttaa muotoilussa, jos taikina meinaa tarttua käsiin. Paista pihvit molemmin puolin, kunnes ne ovat kypsiä. Vältä kuitenkin paistamasta liikaa, jottei lopputulos ole kuiva. Tarjoa puolukkahillon tai puolukkasurvoksen kera ja nauti!

Kahdella pannulla paistettuna homma käy nopeammin.

Juuresröstit, n. 15 pientä

10 pienehköä perunaa
4 porkkanaa
1 palsternakka
1 tl suolaa
½ tl valkopippuria
ripaus mustapippuria


Kuori ja raasta juurekset. Homma käy näppärästi esimerkiksi monitoimikoneella.
Lisää juuresraasteen joukkoon suola ja mausteet, sekoita. Älä huolestu perunan tummumisesta, se on sen tapa. Purista siivilässä raasteesta liika neste pois ennen paistamista.



Paista pannulla voissa molemmin puolin, kunnes näyttävät kypsiltä. Tarjoa esimerkiksi jauhelihamaksapihvien lisäkkeenä.

Homma hoituu myös tavallisella paistinpannulla, mutta täytyihän lettupannua tähän(kin) käyttää.

Keittiörautaa

Jos löytyy rautaa kellarista (kts. edellinen päivitys), niin löytyy sitä keittiöstäkin. Ihanan puuhellan taisin vilauttaa jo joulukuun alussa, mutta valettua rautaa löytyy myös patojen ja pannujen muodossa. Paistinpannuissa meiltä löytyy vain näitä painavia ikiaikaisia kappaleita. Molemmat paistinpannumme ovat kirpparilöytöjä ja hyvin ovat palvelleet, toinen hieman toista paremmin. Kuvassa tuo suosikkipannu on sijoitettu ylös oikealle.

Paistinpannujen kaveriksi olemme adoptoineet uutena valurautaisen uunipadan, johon mahtuu paistilihat isommallekin porukalle. Pata oli löytö Citymarketin alesta jokunen vuosi sitten ja siinä on tullut tehtyä jo monet karjalanpaistit ja uunilihat.
Viimeisimpänä tähän porukkaan on tiensä löytänyt lettupannu, jollaista ehdimme jo metsästää muutamilta kirpputoreilta. Tämä aarre tuli talokaupan mukana ja löytyi puuhellan uumenista muuton yhteydessä. Liekö tullut taloon hellan kanssa samaan aikaan, koska ovat molemmat merkkiä Högfors. Iso KIITOS sille, joka sen meidän käyttöömme jätti! Pannu tuli testattua eilen ensimmäistä kertaa ja toimi kyllä hyvin.

Se mikä valurautaisissa välineissä on (painon lisäksi) haasteellista, on niiden huolto. Rautaiset padat ja pannut voivat ruostua herkästikin, eivätkä ne siksi sovellu säilytysaastioiksi. Pannuja pitää muistaa öljytä (tässä minulla on vielä harjoiteltavaa käytännön tasolla, etenkin polton suhteen), eikä jokaisen ruuanlaittokerran jälkeen tarvitse pestä. Paitsi jos olet paistanut esimerkiksi kalaa, jonka maku tarttuu seuraavaan ruokaan. Munia paistaessa voi mennä montakin paistokertaa, ennen kuin pannua on tarpeen pestä. Ja kun peset, älä käytä tiskiainetta! Kuuma vesi riittää, ja jos jotain on paistunut kiinni, lisää pannulle vettä ja kiehauta. Lähtee varmasti! Tiskiaine poistaa pannun rasvapintaa, jolloin ruoka tarttuu paistaessa varmemmin pannuun kiinni. Suosittelen erillisen tiskiharjan pyhittämistä pannujen käyttöön, jotta tiskiainetta ei kulkeudu harjan mukana vahingossakaan. Lisäksi pannuja pestessä harja tummuu nopeasti, joten et ehkä halua pestä sillä enää muita astioita.


Kuten mainittu, lettupannumme pääsi eilen tositoimiin ja lettujen paistossa tietysti! Tänään käytin pannua hieman eri tarkoitukseen, josta lisää toisessa postauksessa. Mutta seuraavaksi ohje, jonka sävelsin yksinomaan tätä lettukertaa varten. Ohje hakee vielä hieman itseään, mutta hyvät letut saimme aikaan tälläkin. Lettujen kanssa maistui isäni jouluna tuomat itsetehdyt vadelma- ja mansikkahillo. Mustikkahillo jäi vielä odottamaan seuraavia lettukestejä...


Kolmen jauhon lettuset

5 dl mantelimaitoa
2 dl vettä
3 munaa
2 rkl sulatettua kookosöljyä tai voita
1 tl suolaa
1 rkl psylliumia
2 tl vaniljasokeria
(1 rkl sokeria)
1 tl kardemummaa
1 dl kookosjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 dl gluteenitonta jauhoseosta

*Kaada kulhoon mantelimaito (ja vesi).
Lisäsin ohjeeseen pari desiä vettä loppuvaiheessa, koska taikinasta tuli niin paksua. Vähempi jauhomäärä suhteessa tuohon 7 dl nestettä voisi myös tomia, koska veden lisäämisen jälkeen taikina oli yhä melko paksua ja kesti pitkään kypsyä. Toimi kuitenkin meille ja maistui hyvältä!

*Lisää nesteen joukkoon munat. Sekoita toisessa astiassa kuivat ainekset ja lisää ne hyvin vatkaten munamaitoseokseen. Itse käytin apuna siivilää, jotta lopputulos olisi mahdollisimman tasainen.
Kookosjauho ja psyllium tuppaavat turvottamaan taikinaa aikalailla. Psyllium auttaa lettuja pysymään koossa, kun vehnän gluteeni puuttuu. Uskon, että letut onnistuvat hyvin myös yksillä jauhoilla, esim. gluteenittomilla. Kaapissa vain sattui olemaan myös kookos- ja mantelijauhoja, joten päätinpä kokeilla.

*Taikina saa turvota hetken, kuten lettutaikinan kuuluukin.
Meillä turpoamishetki muuttui tunniksi, koska lauantaisauna kutsui. Eipä tuo tainnut siitä enää paljoa muuttua, mutta taikinan paksuutta voinee säädellä oman näppituntuman mukaan. Ensi kerralla koitan tehdä ohuemmasta taikinasta, tämä muistutti lähinnä löysää pullataikinaa (ilman sitkoa).

*Paista letut voissa lettupannulla.
Me käytimme tähän talosta löytämäämme aarretta, joka toimi kuin unelma! Yksikään lettu ei tarttunut kiinni, mutta letut paistuivat melko hitaasti, joten raa'an taikinan takia kääntäminen ei ollut ihan helppoa. Helpottui kuitenkin projektin edetessä, kun tajusin lisätä taikinaa vähemmän kerrallaan. Apuna minulla oli ruokaveitsi ja metallinen paistinlasta.

Lettujen paistoon soveltui parhaiten puuhella, joka loi samalla lämpöä tupaan.

Oma sali, paras sali!

Talomme on perinteinen rintamamiestalo vuodelta 1956. Tilaa on kolmessa kerroksessa, joista keskimmäinen luonnollisesti aktiivisimmassa käytössä. Siinä sijaitsevat keittiö, olohuone ja makuuhuone. Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta ja remonttia odottava vessa, sekä ullakkotilaa säilytykseen. Kellarikerroksesta löytyy kodinhoitohuone, pesutilat ja sauna. Mutta ei siinä vielä kaikki. Kellarissa on myös kaksi kylmää varastotilaa, joista toiselle Mies keksi jo ensimmäisellä käyntikerralla käyttöä. Haaveissa oli oma pieni kuntosali talon kellariin - sitten jossain vaiheessa. Kunhan ensin eristäisimme seinät ja lattian, jotta siellä tarkenisi treenata. Ja sitten tarvitaan vielä välineet, totta kai.

Koska tapanamme ei ole odotella, tuli unelmasta totta jo pian Miehenalun synnyttyä. Toinen kellaritiloista raivattiin edellisten asukkaiden romuista ja sinne haettiin Tori.fi:n kautta löytynyt varustus. Samalta myyjältä saimme hyvään hintaan power rack -telineen, pari tankoa, penkin, kasan levypainoja, muutaman kumimaton ja käsipainot. Kaupan päälle tuli vielä aikansa elänyt nyrkkeilysäkki, joka odottaa vielä loppusijoituspaikkaansa. Kaiken kaikkiaan tarvittavat välineet perustreenin kannalta. Painoja täydennettiin myöhemmin vielä toisen myyjän ja alan liikkeen avustuksella, jotta myös pienempiä painoja olisi saatavilla. Lämmittelyyn sopiva laitteisto puuttuu vielä. Haussa olisi hyvä soutulaite.

Perusjutuilla pärjää pitkälle.

Joulun alennusmyynneistä löytyi halvat poppivehkeet, jotka luovat lisämotivaatiota.
Lämmityslaite takaa sen, että salilla tarkenee. Ainakin pikkupakkasilla.

 Vaikka tämä kotisali on ollut käytössäni jo useamman kuukauden, on treenaaminen ollut hyvinkin satunnaista. Nyt aion kuitenkin ryhdistäytyä, onhan uusi vuosi ja kaikkea... Niinpä niin, rantakuntoon 2014 - been there, done that! Tainno, ajatellut asiaa ennenkin, tavoitteisiin pääsemättä. Siispä en aseta itselleni mitään sen tarkempia tavoitteita, kuin että motivoidun treenaamaan ja katson mitä siitä seuraa.

Mies oli ystävällinen ja suunnitteli minulle saliohjelman, jotta treenaamiseen tulisi jotain mieltä. Seuraavin sävelin mennään siis seuraavat kolme kuukautta, jonka jälkeen tarkastellaan sisältöä uudemman kerran. (Toki muutoksia voi tehdä matkan varrella, jos jokin juttu ei vaan toimi.) Treeni on jaettu neljään osaan ja tavoitteena on laskeutua kellaritreeneihin 3-4 kertaa viikossa. Näillä mennään (suluissa ensimmäisen kerran aloituspainot):

1a. (jalat): kyykky 3x10(x22), lantionnostot tangosta roikkuen 4x20, kylkitaivutukset tangolla 3x10(x17,5) molemmin puolin.

2a. (yläkroppa): penkki 3x10(x24,5), ranskalainen punnerrus tangolla 3x8(x15), vipunostot 3x15(x5).

1b. (jalat): maastaveto 4x8(x52), askelkyykky 3x10(x10) molemmille jaloille, vatsat vaihtelevin liikkein.

2b. (yläkroppa): pystypunnerrus 3x12(x15), kapea penkki 3x8(x22), hauiskääntö vaihtelevin liikkein.

Olen aina inhonnut isojen jalkaliikkeiden tekemistä, koska niissä on pakko astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Oma pää tulee niissä tielle ennen kuin lihakset pettävät. Kyykkyjä olen tehnyt aiemmin lähinnä smithissä, tosin siitäkin muutama vuosi aikaa. Maastavetoa olen alkanut harjoitella vasta täällä kotisalilla. Penkkipunnerrusta tein myös siihen tarkoitetussa laitteessa, ennen kuin aloin harjoitella vapaalla tangolla pari vuotta sitten. Kuitenkin, taukoa siitäkin yli vuosi raskauden myötä (tekosyynsä kullakin). Siispä aloituspainot ovat vielä melko alhaisia, mutta maasta se pienikin ponnistaa!

Aina yhtä huvittava näky, pienimmät mahdolliset lisäpainot. 1.1.2014 penkkipunnerrus 24,5 kg. Suunta ylöspäin.

Saliharrastuksen sovittaminen vauva-arkeen ei aina ole aivan yksinkertaista, aikataulullisesti. Kotona sijaitsevan salin kohdalla harjoittelun estymiseen ei pitäisi olla mitään (teko)syitä. Saliharrastus on kiva yhteinen harrastus Mieheni kanssa, joten pyrimme pääsemään sinne samaan aikaan. Miehenalku ei kuitenkaan aina ole samaa mieltä, eli nukuttamisyrityksistä huolimatta ei nuku niin pitkää pätkää (ja sopivaan aikaan), että harrastaminen onnistuisi aikuisten kesken. No, onneksi poika viihtyy hyvin sitterissään.

Ja jos sitterissä istuminen alkaa puuduttaa, voi aina toinen meistä pitää häntä sylissä sillä aikaa kun toinen nostaa rautaa. Tästä tulikin koko perheen yhteinen harrastus!

Raakaa suklaata

Saimme joululahjaksi raakasuklaapakkauksen ja pitihän se päästä "tuhoamaan" jo vuoden vaihteessa. Meillä kun ei Miehen kanssa ole tapana odotella. Ostimme vastaavan pakkauksen kaksi vuotta sitten joululahjaksi Miehen kotijoukoille (ja tokihan se piti testata heti silloin), joten raakasuklaan erinomaisuus oli tiedossa. Olemme sen jälkeen tehneet suklaata muutamaan otteeseen ilman vastaavaa valmispakkausta eli ostaneet erikseen raakakaakaon, kaakaovoin ym. tarvittavat. Hyvää on tullut sitäkin kautta, makeutus on tosin se, mikä vaatii vielä harjoittelua.

Näin sitä suklaata tehtiin muutama päivä sitten:

Raakasuklaapakkaus sisälsi pullon agavesiirapppia, pussin gojimarjoja, purkin neitsytkookosöljyä, muotteja ja seoksen kaakaovoita, raakakaakaota, lucumaa, macaa ja kalaharin suolaa. Pakkauksen kääntöpuolella oli ohjeet, joiden mukaan toimia. Referoin ne nyt tähän omin lisäyksin ja tilannekuvin.

Sulata kookosöljy vesihauteessa. Pakkauksen mukaan pelkkä kuuma vesi kulhossa riittäisi, eli öljypurkki siihen sulamaan. Me saimme siten sulamisprosessin alkuun, mutta loppu öljy oli kaadettava kulhoon ja kulho liedellä olevan kattilan päälle vesihauteeseen. Kookosöljy on huoneenlämmössä yleensä kiinteää, mutta sulaa nopeasti lämmitettäessä. Sen sulamispiste on noin 25 astetta, eli esimerkiksi lieden lähellä säilytettäessä saattaa olla nestemäisenä jatkuvasti. Toki joissain talouksissa saattaa sisälämpötila olla tuon verran aina. Ei kuitenkaan meillä.

Agavesiirappi näkyy kuvassa tummana.

 Kun kookosöljy on sulanut, lisää joukkoon agavesiirappi. Olemme joskus käyttäneet makeutukseen steviaa ja hunajaa. Stevialla on oma ominainen makunsa, joka saattaa liikaa käytettäessä puskea läpi. Hunajan huono puoli on, ettei se liukene kunnolla joten suklaan jähmettyessä se saattaa valahtaa pohjalle.

Lisää joukkoon kuiva-ainekset ja sekoita, kunnes seos on tasaista. Hienommat aineet sekoittuvat sellaisenaan, mutta joukossa oleva kaakaovoi vaatii liuetakseen hieman lämpöä. Seosta ei saa kuitenkaan kuumentaa liikaa, etteivät terveelliset ainesosat tuhoudu.

Pähkinät saa murskattua helposti morttelissa.

Oma lisäys: murskaa kourallinen pähkinöitä ja paahda pannulla, jotta ne saavat hieman väriä ja makua. Pähkinät antavat suklaalle rakennetta ja makua ja ovat hyvä lisä gojimarjoille.

Kaada suklaaseos muotteihin, ja lisää gojimarjat ja pähkinät. Makua tuomaan voi lisätä toki muutakin, kuten rusinoita, eri mausteita, kaakaonibsejä tai kookoshiutaleita. Tai syödä suklaan sellaisenaan, ilman lisukkeita. Muotit jääkaappiin jähmettymään ja sen jälkeen nautitaan! Meillä seos ei mahtunut muotteihin, vaan teimme lisäksi yksittäisen isomman suklaapalan erilliseen syvään lautaseen. Myös silikoniset jääpalamuotit toimivat suklaamuotteina hyvin.


Loppuun vielä esimerkkiohje ilman pakkausta tehtävään raakasuklaaseen. Tällä me olemme saaneet hyvää tulosta aikaan!

Raakasuklaa

-2 dl kaakaovoi

-1 dl kookosöljy

-1 dl raakakaakaojauhe

-juokseva hunaja

-siirappi

-stevia

-murskattuja pähkinöitä

-hienonnettuja mintunlehtiä

-suolaa