Paistinpannujen kaveriksi olemme adoptoineet uutena valurautaisen uunipadan, johon mahtuu paistilihat isommallekin porukalle. Pata oli löytö Citymarketin alesta jokunen vuosi sitten ja siinä on tullut tehtyä jo monet karjalanpaistit ja uunilihat.
Viimeisimpänä tähän porukkaan on tiensä löytänyt lettupannu, jollaista ehdimme jo metsästää muutamilta kirpputoreilta. Tämä aarre tuli talokaupan mukana ja löytyi puuhellan uumenista muuton yhteydessä. Liekö tullut taloon hellan kanssa samaan aikaan, koska ovat molemmat merkkiä Högfors. Iso KIITOS sille, joka sen meidän käyttöömme jätti! Pannu tuli testattua eilen ensimmäistä kertaa ja toimi kyllä hyvin.
Se mikä valurautaisissa välineissä on (painon lisäksi) haasteellista, on niiden huolto. Rautaiset padat ja pannut voivat ruostua herkästikin, eivätkä ne siksi sovellu säilytysaastioiksi. Pannuja pitää muistaa öljytä (tässä minulla on vielä harjoiteltavaa käytännön tasolla, etenkin polton suhteen), eikä jokaisen ruuanlaittokerran jälkeen tarvitse pestä. Paitsi jos olet paistanut esimerkiksi kalaa, jonka maku tarttuu seuraavaan ruokaan. Munia paistaessa voi mennä montakin paistokertaa, ennen kuin pannua on tarpeen pestä. Ja kun peset, älä käytä tiskiainetta! Kuuma vesi riittää, ja jos jotain on paistunut kiinni, lisää pannulle vettä ja kiehauta. Lähtee varmasti! Tiskiaine poistaa pannun rasvapintaa, jolloin ruoka tarttuu paistaessa varmemmin pannuun kiinni. Suosittelen erillisen tiskiharjan pyhittämistä pannujen käyttöön, jotta tiskiainetta ei kulkeudu harjan mukana vahingossakaan. Lisäksi pannuja pestessä harja tummuu nopeasti, joten et ehkä halua pestä sillä enää muita astioita.
Kuten mainittu, lettupannumme pääsi eilen tositoimiin ja lettujen paistossa tietysti! Tänään käytin pannua hieman eri tarkoitukseen, josta lisää toisessa postauksessa. Mutta seuraavaksi ohje, jonka sävelsin yksinomaan tätä lettukertaa varten. Ohje hakee vielä hieman itseään, mutta hyvät letut saimme aikaan tälläkin. Lettujen kanssa maistui isäni jouluna tuomat itsetehdyt vadelma- ja mansikkahillo. Mustikkahillo jäi vielä odottamaan seuraavia lettukestejä...
Kolmen jauhon lettuset
5 dl mantelimaitoa
2 dl vettä
3 munaa
2 rkl sulatettua kookosöljyä tai voita
1 tl suolaa
1 rkl psylliumia
2 tl vaniljasokeria
(1 rkl sokeria)
1 tl kardemummaa
1 dl kookosjauhoja
1 dl mantelijauhoja
1 dl gluteenitonta jauhoseosta
*Kaada kulhoon mantelimaito (ja vesi).
Lisäsin ohjeeseen pari desiä vettä loppuvaiheessa, koska taikinasta tuli niin paksua. Vähempi jauhomäärä suhteessa tuohon 7 dl nestettä voisi myös tomia, koska veden lisäämisen jälkeen taikina oli yhä melko paksua ja kesti pitkään kypsyä. Toimi kuitenkin meille ja maistui hyvältä!
*Lisää nesteen joukkoon munat. Sekoita toisessa astiassa kuivat ainekset ja lisää ne hyvin vatkaten munamaitoseokseen. Itse käytin apuna siivilää, jotta lopputulos olisi mahdollisimman tasainen.
Kookosjauho ja psyllium tuppaavat turvottamaan taikinaa aikalailla. Psyllium auttaa lettuja pysymään koossa, kun vehnän gluteeni puuttuu. Uskon, että letut onnistuvat hyvin myös yksillä jauhoilla, esim. gluteenittomilla. Kaapissa vain sattui olemaan myös kookos- ja mantelijauhoja, joten päätinpä kokeilla.
*Taikina saa turvota hetken, kuten lettutaikinan kuuluukin.
Meillä turpoamishetki muuttui tunniksi, koska lauantaisauna kutsui. Eipä tuo tainnut siitä enää paljoa muuttua, mutta taikinan paksuutta voinee säädellä oman näppituntuman mukaan. Ensi kerralla koitan tehdä ohuemmasta taikinasta, tämä muistutti lähinnä löysää pullataikinaa (ilman sitkoa).
*Paista letut voissa lettupannulla.
Me käytimme tähän talosta löytämäämme aarretta, joka toimi kuin unelma! Yksikään lettu ei tarttunut kiinni, mutta letut paistuivat melko hitaasti, joten raa'an taikinan takia kääntäminen ei ollut ihan helppoa. Helpottui kuitenkin projektin edetessä, kun tajusin lisätä taikinaa vähemmän kerrallaan. Apuna minulla oli ruokaveitsi ja metallinen paistinlasta.
Lettujen paistoon soveltui parhaiten puuhella, joka loi samalla lämpöä tupaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäpä mietit?